Tässä osassa siirrymme ihan pieneksi tuokioksi myös Hemmon näkökulmaan. Ei siitä sen enempää. Hyviä lukuhetkiä! =)

"Äiti, olisiko meillä vielä tilaa yhdelle pojalle?" Marilyn sanoi epävarmasti. "En tiedä. Talo on alkanut käydä ahtaaksi" Rachel sanoi. "Miksemme muuta isompaan taloon?" Marilyn sanoi. "Ensinnäkin, talo pitää ensin löytää ja sen täytyy olla juuri sopiva. Ja toiseksi, mistä aiot rahat hankkia?" Rachel sanoi. Marilyn vain mutisi enää ja lähti. Aamu aurinko nousi taas taivaalle ja se myös merkitsi sitä että Marilyn oli taas vauhdissa. Marilyn oli herännyt aikaisemmin kuin muut ja rynnännyt puhelimen luokse.

"Haluan tehdä rikosilmoituksen miehestä joka sieppasi poikani" Marilyn sanoi vakavasti puhelimeen. Selitettyään kaiken tapahtuneen he lupasivat hankkia Marilynille poikansa takaisin.

XXXX

He veivät poikani enkä voinut sitä mitenkään estää. Marilyn ei oikeasti halunnut häntä vaan halusi ärsyttää minua. Hankin poikani takaisin millä keinolla tahansa. Lupaan sen, lupaan sen sinulle Mika.

XXXX

"Onko lehdessä mitään kiinnostavaa tänään?" Rachel kysyi udellen. "Ei" Marilyn vastasi. "Miksi sitten ihmeessä luet sitä lehteä?" Rachel kysyi ihmeissään. "Etsin taloa" Marilyn vastasi. "Mitä?! Kysymättä mitään minulta?!" Rachel sanoi järkytyksestä huutaen. Marilyn taittoi lehden ja laittoi sen lattialle. "Äiti kulta. Minä soitin poliiseille. He hakevat poikani takaisin. Meillä täytyy olla tilaa" Marilyn selitti. Rachel ei saanut sanaa suustaan. "Ai" oli ainoa mitä sillä hetkellä Rachel sai suustaan sanotuksi. Huomatessaan Rachelin yllättyneen ilmeen Marilyn naurahti. "Tuo oli juuri se reaktio mitä odotinkin. Äiti ajattele! Saamme unohtaa kaiken vanhan ja aloittaa puhtaalta pöydältä!" Marilyn sanoi kuivaillen käsillään suuria ja mahtavia tulevaisuuksi. "Selvä, muutetaan sitten" Rachel sanoi hymyillen. Marilyn hyppäsi kirkuen ilosta ylös sohvalta ja lähti juoksemaan ympäri taloa.

Marilyn oli yrittänyt etsiä perheelle uutta taloa, mutta tilanne oli toivoton. Marilynin perheen varat olivat liian vähissä. Marilyn luovutti talon etsimisen ja lähti laittamaan pyykkejä ulos.

"Marilyn, saanko kysyä mitä ihmettä hommaat?" Rachel kysyi kummastuneena. "Etsin aarretta jonka voisin myydä ja siten hankkia paljon rahaa uutta taloa varten" Marilyn sanoi. Yhtäkkiä Marilynin lapio osui johonkin kovaan. Marilyn pudottautui heti polvilleen ja alkoi kaivamaan kuoppaa kuten koira. Marilyn nosti innoissaan löytämänsä esineen. Se oli pelkkä patsas. Marilyn huokaisi ja nousi takaisin ylös. Hän tarttui lapioonsa ja alkoi kaivamaan taas. Rachel tuijotti hetken tätä Marilynia, huokaisi ja sanoi: "Lähden sisälle, ei ole oikein hyvä olo" "Ei äiti ymmärrä niitä mahdollisuuksia jotka voi piileä maan sisällä" Marilyn mutisi. Yhtäkkiä sisältä kuului kova pamaus kuin joku olisi kaatunut. Marilyn heitti lapion maahan ja lähti juoksemaan kovalla vauhdilla sisälle. Marilyn katsoi kaikkialle hädissään. Sitten hän löysi hänen äitinsä keittiön lattialta. Marilyn heittäytyi polvilleen tämän viereen ja yritti kokeilla vapisevin käsin pulssia. Kyyneleet virtasivat Marilyn silmistä, hän ei tuntenut pulssia. Marilyn nappasi puhelimen ja soitti ambulanssin. Ambulanssi saapui nopeasti ja riensivät keittiöön. He työnsivät Marilynin pois tieltä. Marilyn tuijotti äitiään keittiön lattialla. Ambulanssi peitti Rachelin valkoisella liinalla. Marilyn huusi ja itki.

Rachel ja myös Mats tuhkattiin. Hautauurnat asetettiin pienelle pöydälle ja uurnien eteen lisättiin vaaleanpunainen tyyny jossa oli heidän kihla sormuksensa. Viikkoja kului ja Marilyn oli melkein toipunut äitinsä kuolemasta. Rachel oli sentään ollut hänelle tärkeimpiä ihmisiä maailmassa. Rachel oli tukenut häntä häissä ja aina kun hänellä oli ollut vaikeaa. Kuka minusta ja lapsista nyt huolehtii kun olet poissa. Kuka tuo ne samat auringon säteet perheesemme meitä ilahduttamaan. Marilyn oli sanonut hautajaisissa. Marilyn yritti aina hillitä itsensä, mutta hän purskahti joskus itkemään.

XXXX

Kuukausi kului ja Marilyn oli toipunut menetyksestä suurimmaksi osaksi. Hän ei varmasti toipuisi ikinä kokonaan. Marilyn oli järjestänyt itselleen treffit ensimmäisen kerran hänen ja Hemmon eroamisen jälkeen. Marilyn oli vaihtanut hieman siistimmät vaatteet ja käynyt kampaajalla.

Lastenhoitaja saapui viimeinkin ja Marilyn oli valmis lähtemään. Marilyn nappasi autonsa ja lähti ajamaan kohti ravintolaa.

Ravintolaan saavuttuaan hän varasi pöydän ja alkoi katsomaan ruokalistaa. Välillä Marilyn vilkaisi kelloa. Mies oli myöhässä vartin. Marilyn naputti pöytää hermostuneesti. Vihdoinkin hän jota Marilyn oli odottanut saapui ravintolaan.

"Anteeksi että olen myöhässä" mies sanoi. "Ei haittaa. Eikös nimesi muuten ollut Tuomas?" Marilyn kysyi ja vilautti hymyn. "Onhan se" Tuomas vastasi. Marilyn ja Tuomas juttelivat kaikenlaisesta. Silloin tarjoilija saapui ja kysyi: "Mitäs saisi olla?"

Marilyn katsoi arvioiden naistarjoilijaa. Hän kuulosti elämäänsä tylsistyneeltä.

"Tuota, ottaisin yhden annoksen jättikatkarapuja limettikastikkeessa tai joku sen tyylinen" Marilyn sanoi ja muuttui punaiseksi. Hän häpesi suunnattomasti kun ei muistanut hienossa ravintolassa edes tilauksensa nimeä. "Jaaha" tarjoilija sanoi ja katosi hetken päästä nurkan taakse.

Tarjoilija toi hetken päästä heidän tilaamansa annokset. Tuomas kertoi elämästään ja perheestään, mutta Marilyn ei maininnut että hänellä oli lapsia.

"Nostetaan malja tälle ihanalle illalle" Tuomas sanoi ja kohotti lasiaan. Marilyn teki samoin.

"Mentäisiinkö vähän ulos? Täällä on hirvittävän kuuma" Marilyn sanoi. "Totta kai" Tuomas sanoi ja nousi ylös.

"Minulla on ollut todella ihanaa" Marilyn sanoi. "Niin minullakin" Tuomas vastasi ja otti Marilynia käsistä kiinni. Marilyn vain hymyili onnellisena. Hän olisi vihdoinkin löytänyt sen aidon rakkauden. Samassa Hemmo ilmestyi takapihalle ja huomasi Marilynin.

"Teit sen tahallasi!" Hemmo huusi. "Minkä?" Marilyn vastasi. "Älä esitä niin kuin et tietäisi. Veit poikani minulta!" Hemmo vastasi huudahtaen. "Hän...on...minun....poikani!" Marilyn huusi ja sitä ei voinut Tuomas ollut kuulematta.

"Poikasi?" Tuomas kysyi. Marilyn kääntyi Tuomaksen puoleen. "En halunnut että kuulisit sen näin..." Marilyn änkytti. "Hänellä on vielä kolme tytärtäkin!" Hemmo huusi. "Mitä?!" Tuomas huudahti ja lähti pois. Marilyn yritti saada häntä ymmärtämään, mutta Tuomas ei kuunnellut.

"Hemmo! Katso mitä sinä nyt teit!" Marilyn huudahti Hemmolle itku kurkussa. "Ei, en tarkoittanut.." Hemmo änkytti.

"Etkö voisi antaa minun kerrankin olla onnellinen?" Marilyn kuiskasi hiljaa. Hemmo ei vastannut.

"Katso nyt meitä. Me olisimme voineet tälläkin hetkellä olla onnellinen pariskunta. Ei tappeluita, ei kiistoja lapsista. Mutta miksi ihmeessä sinä menit minua pettämään?! Flirttailemaan toiselle naiselle!" Marilyn kysyi.

"Marilyn, en pettänyt sinua! Muistatko vielä sen hetken kun näit minut ja Merja-Leenan parvekkeella?

Merja kysyi minua näytelmän harjoittelemiseen. Hän oli saanut uuden osan näytelmästä jossa hänelle flirttailee mies. Sinä käsitit kaiken väärin Marilyn" Hemmo selitti. Marilynin jalat tärisivät. "Tuo kuulostaa aika kaukaa haetulta" Marilyn sanoi ääni väristen. "Usko mitä haluat" Hemmo sanoi. "Mutta sinä veit poikani ja hakkasit minut" Marilyn sanoi. "En jaksanut tapella kanssasi kun tiesin ettet uskoisi kuitenkaan. Ja se että hakkasin sinut oli täysi vahinko! Olin käynyt baarissa ennen sitä ja..." Hemmo selitti. "Ole hiljaa. En jaksa kuunnella"  Marilyn huusi kyyneleet silmissä ja painoi kädet korvilleen. Marilyn juoksi takaisin sisälle.

Marilyn joi aamuun asti. Jos saisin jokaisesta sydäntä haavoittavasta kokemuksesta yhden lasihelmen minulla olisi kohta kaunis helminauha. Marilyn ajatteli juodessaan kahdeksatta lasillistaan.

"Baarimikko, anna vielä yksi juoma" Marilyn huusi baarimikolle.

Marilyn käänsi katseensa ikkunaa kohti. Siellä seisoi Hemmo joka juuri nyt heitteli tikkoja. Ei voi olla totta. Marilyn ajatteli. Marilyn oli rakastumassa häneen uudelleen.

XXXX

"Baarimikko! Missä juomani viipyy?!" Marilyn huusi. "En anna teille enempää juomia. Olette aivan ympäripäissänne" baarimikko sanoi ja osoitti ovea. "Pyh" Marilyn sanoi ja otti kännykkänsä esiin. Marilyn soitti Nigelille joka lupasi tulla hakemaan hänet baarista.

Seuraavana päivänä kun Marilyn oli pesemässä meikkejä pois, Marilyn keksi keinon saada uudempi talo. Hän alkaisi sisustaa vanhaa taloa uudeksi.

Aamulla Marilyn pesi astioita. Hän ei meinannut pysyä ollenkaan paikoillaan, koska tänään hän saisi tietää miten hänen poikansa käy.

Marilyn istuitui eteishallin tuolille ikkunan viereen. Hetken päästä pihanportille pysäköi sosiaalityöntekijän auto. Marilyn juoksi ulos. Siellä oli hänen poikansa, Mika.

Marilyn yritti halata Mikaa, mutta Mika pelkäsi Marilynin lyövän häntä. Marilyn huolestui kovasti Mikan entisestä elämästä.

Marilyn teki Mikalle leivän jonka tämä söi nopeasti. Mika hymyili kiitokseksi Marilynille.

Mika tutustui taloon rauhassa ja löysi sieltä kaikkea mielenkiintoista. Marilyn oli selittänyt kaiken Mikan isovanhemmista ja siskoistaan.

Taloon tutustumisen jälkeen Mika riensi ulos pomppimaan vesilätäkössä kaatosateessa. Se tuntui Mikasta olevan oikein hauskaa.

"Mika! Tule sisälle! Vilustut vielä. Ja meidän pitää mennä käymään kaupassa" Marilyn huusi ovelta Mikalle. Mika lopetti heti ja tuli sisälle. Mika oli hyvin tottelevainen poika.

Mika ja Marilyn kävelivät yhdessä kauppaan ostamaan perheelle uusia vaatteita.

Mika tapasi tontilla Hemmon tyttöystävän eli äitipuolensa. "Hei äiti, minulla on ollut ikävä" Mika sanoi halatessaan tätä Marilynille tuntematonta naista.

"Jätä poikani rauhaan!" Marilyn huudahti nähdessään naisen halaavan Mikaa. "Mulla on täysi oikeus tavata mun poikaystävän mukulaa" nainen sanoi. "Poikaystävän?" Marilyn kysyi ihmeissään. "Nii, se minkä sä heivasti pihalle. Odotan just nyt sen muksua" Nainen vastasi. "Mika! Tule nyt lähdetään" Marilyn huudahti ja lähti ulos kaupasta. Mika hyvästeli äitipuolensa ja juoksi äitinsä luokse.