"Anteeksi" Hemmo mutisi törmätessään Alexandraan. Hemmo pysähtyi ja jäi tuijottamaan Alexandraa. "Oletko sinä Alexandra?" Hemmo kysyi ihmeissään. "Minähän se" Alexandra mutisi ja katsoi juuri lumen peittämää katua. "Mitäs sinulle nykyään?" Hemmo kysyi uteliaana. "Eipä mitään ihmeempiä. Sain lapsen vähän aikaa sitten" Alexandra sanoi. "V-a-u" Hemmo sanoi painottaen jokaista kirjainta. "Ihan oikea lapsi?! Silloinhan minulla on...lapsenlapsi" Hemmo jatkoi. "Niin, mutta et koskaan tule tapaamaan heitä. En halua joutua lapsilleni selittämään heidän pappansa jatkuvaa naisen vaihtoa" Alexandra ärähti ja puristi kätensä nyrkkiin kuin olisi valmiina hyökkäämään. "Minulla on oikeus!" Hemmo sanoi kiukkuisesti. "Itseppähän sen aiheutit" Alexandra sanoi ja lähti kävelemään katua pitkin. "Olet näköjään samanlainen lehmä kuin äitisikin!" Hemmo karjui Alexandralle. Yhtäkkiä Alexandralla pimahti. "Minun äitiäni ei haukuta lehmäksi!" Alexandra huusi juosten Hemmoa kohti kädet nyrkissä. Monta ohikulkijaa ja pari kauppiasta tarvittiin erottamaan Alexandra Hemmon kimpusta. "Hullu kuin äitinsäkkin" Hemmo huokaisi ja lähti kotiin.

XXXX

Pari päivää kului sukkelaan vauvaa hoitaessa.  Alexandra oli jo unohtanut ikävän välikohtauksen kaupassa. "Mamman pikku pallero" Alexandra leperteli tyttärelleen. "Maailman nätein lapsi" Alexandra jatkoi juottaen maitoa Sarahille. Maidon jälkeen Sarah nukahti aina todella nopeasti. Nytkin Sarah alkoi jo haukottelemaan joten Alexandra vei tytön omaan kehtoonsa nukkumaan.

Marilyn oli aloittanut uuden harrastuksen, nimittäin shakin peluun. Marilyn valitteli melkein aina kuinka yksitoikkoista hänen elämänsä oli ja kuinka hän kaipaisi jännitystä elämäänsä. "Äiti, ei pahalla, mutta et ole enää mikään 18 vuotias" Alexandra oli vain tokaissut. "Kuule, ei se ikä siihen vaikuta" Marilyn sanoi toruvasti, mutta Alexandra oli jo kadonnut yläkertaan vauva mukanaan.

Alexandralla oli alkanut pahoinvointi josta johtuen hän joutui pesemään vessanpyttyä koko ajan. Hänellä oli myös alkanut tulla kovaa energian puutosta. Yhtenä päivänä Alexandra päätti tehdä raskaustestin. Alexandra istui yläkerran vessan tuolilla ja piti kädessään jännittyneenä raskaustestiä. Hetken päästä raskaustestissä näkyi se kauan odotettu tulos. Alexandra oli taas raskaana. Taas alkaisivat samat kivut ja ihana raskausaika.

Alexandra kirjoitti ensimmäistä kertaa päiväkirjaa koko elämänsä aikana. Oikeastaan päiväkirjaan ei tullut mitään järkevää tekstiä, mutta päiväkirjansa kullakin. Yksi huonopuoli oli kuitenkin se, että Alexandra oli unohtanut piilottaa päiväkirjansa. Tietenkin jotkut perheessä olivat sitten päättäneet lukea Alexandran päiväkirjaa. Häpeisivät.

Alexandra oli jo kertonut perheelleen olevansa raskaana. Muut olivat suhtautuneet tähän aivan normaalisti. "Onko meillä tarpeeksi rahaa elättää lisää lapsia?" Marilyn kysyi ottaen palasen munakasta suuhunsa. "Mitäs vihjaat?" Alexandra kysyi äreästi. "En minä mitään!"  Marilyn sanoi pudottaen vahingossa haarukkansa lattialle. "Kuule, Alexandra. En tarkoita nyt mitenkään...siis älä suutu..mutta minusta tuntuu, että sinulla on vihanhallinta ongelmia" Heikki sanoi arasti puuttuen keskuteluun. "Mitä?!" Alexandra puhahti. "Minulla ei ole mitään ongelmia!" Alexandra sanoi. "Alexandra" Marilyn sanoi tyynnyttävästi ja laski kätensä Alexandran olkapäälle. Alexandra riuhtaisi sen pois ja nousi ylös tuolilta niin, että se kaatui maahan. "Minulla...ei...ole...ongelmia!" Alexandra sanoi painottaen jokaista sanaa. Samassa Marilyn muuttui punaiseksi. "Kuuleppas Alex!" Marilyn sanoi kiukkuisesti noustessaan samalla ylös. "Sinä olet jo aikuinen! Käyttäydy sen mukaisesti!" Marilyn sanoi lyöden nyrkin pöytään. "Ai!? Nytkö sen huomasti?!" Alexandra sanoi huuten. "Lopeta jo tuollainen lapsellinen kiukuttelu!" Marilyn huudahti. Alexandra hiljeni hetkeksi, mutta huusi: "Toivon...että en olisi syntynyt tähän perheeseen! Olet hullu ämmä!" Alexandra raivosi. Alexandra oli kyyneleet jo valuneet poskelle. Alexandra pyyhkäisi ne nopeasti pois ja lähti makuuhuoneeseen. Marilyn lysähti takaisin tuolille tyhjä katse silmissään. Ensimmäistä kertaa Alexandra oli haukkunut äitiään. Marilyn siirsi kätensä silmilleen. Heikki katsoi Marilynia silmät pelosta suurina. Hän nappasi lautaset pöydältä ja lähti keittiöön kuiskaten: "Minä voin vaikka tiskata"

XXXX

Linda oli olut raskaana jo vähän aikaa. Alexandran ja Marilynin riitelyn jälkeen Linda oli mennyt makaamaan lattialle. Hetken päästä lattialle ilmestyi jotain.

Lattialla seisoi kaksi koiran pentua, Jake ja Amelie. Molemmat olivat kauttaaltaan mustia ja heillä oli suklaisen ruskeat silmät.

Sarah kasvoi vihdoin taaperoksi. Sarah sai kiharat mustat hiukset ja vaaleanpunaisen hameen. Sarahin harmaat silmät olivat todella kauniin näköiset.

Heikki oli todella innoissaan saadessaan tietää Alexandran olevan taas raskaana. "Alex...ajattelin, että tarvitsisit vähän lomaa joten tilasin meille matkan trooppiselle saarelle" Heikki sanoi peläten, että Alexandra suuttuisi. "Ihanko oikeasti! Matkalle?" Alexandra kysyi  leveä hymy kasvoillaan. "Joo. Matka on varattu ja hotelli" Heikki sanoi ilahtuneena siitä ettei Alexandra suuttunut. Alexandra meni nopeasti makuuhuoneeseen ja nappasi kaikki mahdolliset kesävaatteet matkalaukkuun. Vihdoin ja viimein taksi ilmestyi pihaan. Alexandra ja Heikki nappasivat matkalaukkunsa ja lähtivät kohti lentokenttää. Matka kesti monta tuntia. Välillä Alexandra heitti Heikkiä maapähkinällä. Lentokone alkoi laskeutua. Pian lentokone oli maassa ja he saapuivat kuuluisalle Twiikki-saarelle. He istuivat taas taksiin ja pian he olivat hotellilla. Heikki astui ensimmäisenä hotelliin sisään.

"Tervetuloaa Twiikki-saarelle. Kiitos paljon, että valitsitte juuri meidän hotellimme. Miten voisin auttaa?" vastaanottovirkailija kysyi tekaistu hymy kasvoillaan. "Meille olisi varattuna huone nimellä Heikki Darlen" Heikki sanoi. "Juu, se onkin heti tuossa. Menkää vain oikealle niin siinä on heti teidän huoneenne. Ensimmäinen ovi" vastaanottovirkailija sanoi viittoen kädellään. "Kuinka paljon tämä maksaa?" Alexandra kysyi kun he olivat lähteneet vähän matkan päähän. "Noin 800 simelonia yöltä ja olemme täällä noin kuusi yötä...joten olisiko noin 4800 simelonia" Heikki vastasi. "Huh huh" Alexandra kuiskasi hiljaa.  Alexandra katsoi uimarantaa joka oli hotellin takapihalla. Alexandra huokaisi ja puki uimapuvun päälleen. "Eih! Tämä uimapuku on aivan kamala päälläni nyt kun olen raskaana" Alexandra huokaisi. Heikki tuli vessasta ja sanoi: "Ihan hyvä se on" Alexandra huokaisi ja lähti ulos.

Alexandra käveli rannalla ja sanoi: "Ihmiset tuijottavat" "Ei tuijota. Olet oikein kaunis" Heikki sanoi pyörittäen silmiään. "Hei! Sinä siellä!" joku tuntematon nainen huusi rannan toisesta päästä Alexandralle. Nainen juoksi Alexandran luokse ja katsoi häntä. "Oho, anteeksi, erehdyin henkilöstä" nainen sanoi lähtien pois päin. "Oi herran tähden" Alexandra huokaisi ja lähti ottamaan aurinkoa.

Heikki päätti ruveta etsimään matkamuistoja näytettäväksi Sarahille ja Marilynille. Hän löysi simpukoita ja koruja. Simpukka korvikset menivät suoraan Alexandralle joka laittoi ne heti korviinsa. Simpukka käsikoru annettaisiin vasta myöhemmin sitten Sarahille.

"Ai! Tämä hiekka on polttavaa" Alexandra sanoi pomppien puolelta toiselle. "Alex, rauhoitu nyt hieman. Tuo pomppiminen ei tee vauvalle hyvää" Heikki sanoi. "Helppo sinun siellä on sanoa" Alexandra huudahti ja lähti hyppelemään kohti terassia. Heikki pyöritti silmiään. "minä haluan kotiin" Alexandra mutisi parin päivän jälkeen. Hän istui uudella puutuolilla kädet puuskassa tuijottaen Heikkiä murhaavasti. "Miksi nyt?" Heikki kysyi. "Täällä on liian kuuma minulla on ikävä Sarahia ja vauva potkii päivä päivältä enemmän" Alexandra sanoi. "Selvä" Heikki sanoi huokaisten ja lähti ulos huoneesta.

Heikki kirjoitti nimensä kirjaan.Sen jälkeen molemmat istuivat taksiin ja lähtivät takaisin pitkälle matkalle kotiin.

Saavuttuaan kotiin Alexandra meni heti tervehtimään tytärtään. "Mitä mamman pikku puppeliini" Alexandra sanoi halaillen Sarahia. Alexandra laski Sarahin hellästi maahan ja lähti purkamaan matkalaukkuaan.

"Sarah, oleppas nyt kiltisti" Alexandra sanoi yrittäen pitää Sarahia paikallaan. Sarah vain tuijotti äitiään ja hymyili. "Isälläsi tämä meni niin hyvin" Alexandra huokaisi. Sarah ei varmaan koskaan oppisi käymään potalla, koska Alexandra myöhästyi aina kun Sarahilla oli hätä. Siitä johtui jatkuva vaipan vaihto.

XXXX

 

Darlenit joutuivat pian hankkimaan puutarhurin. Kukaan ei enää ehtinyt hoitaa puutarhaa. Alexandralla oli kiire Sarahin kanssa, Heikkillä ja Marilynillä oli kiireitä töissä. Piha oli pääsyt niin huonoon kuntoon, että puutarhurilla meni noin neljä tuntia sen selvittämiseen. Alexandra tuijotti olohuoneen ikkunasta punastuneena häpeästä.

Pian huomattiin, että kotiapulainen oli myös tarpeen. Kotiapulainen tuijotti uhkaavasti Darlenien suurta taloa ja koki järkytyksen tullessaan sisälle. Joten hänen ei auttanut muu kuin ruveta heti töihin.

XXXX

Pian tuli alexandran aika synnyttää. Ja kuten ylensä, se tapahtui keskellä yötä. Pitkän huutamisen jälkeen sieltä tuli kaksi vauvaa.

Adam, jolla oli vihreät silmät ja mustat hiukset....

....ja Katie, jolla oli harmaat silmät ja mustat hiukset, kuten isosiskollaan.

XXXX

 Heikki yritti opettaa Sarahia kävelemään, ja kyllä Sarah sitten oppi. Opettamisen jälkeen Sarah käveli pitkin huonettaan nauraen. Sarah ilmiselvästi nautti kävelemisestä.

Pian Sarah oli leikkimässä ulkona mumminsa kanssa, joka istui puutarhatuolilla.

Tähän loppui nyt tämä osa. Toivottavasti piditte. Kommentit ovat tervetulleita. :)