Tämä osa on nyt omistettu synttäreille tällä viikolla: Äitini 7.10 ja siskoni 8.10. Ja nyt täytin minäkin sitten vihdoinkin 15! (4.10) Ja ei siitä sen enempää, nyt osaan.

Sarah istui baarissa odottamassa juomaansa, jonka baarimikko oli suostunut tekemään hänelle, vaikka Sarah oli alaikäinen. "Tästä ei sitten sanota kenellekkään" baarimikko kuiskasi ja ryhtyi tarjoilemaan rouva Kurjenkaulalle. "Joo, joo" Sarah kihahti ja alkoi hörppimään juomaansa. Sarah ei tiennyt kuinka oli eksynyt baariin. Hänen oli pitänyt mennä vain käymään kaupungilla. Juomaa ei ollut paljoa, joten hän sai sen nopeasti juotua. Hän iski lasin pöytään ja nousi tuolilta. Hän käveli vessaan.

Sarah laittoi hiuksiaan ja toivoi, että olisi erillaisempi kuin muut. Hän oli kuullut että hänen isoäitinsä oli ollut vampyyri hetken aikaa, mutta oli parantunut siitä laittoman parannusjuoman avulla. Hetken päästä oven takaa kuului kiivas koputus. Se oli merkki siitä, että Sarahin pitäisisi häipyä vessasta. Sarah laittoi vielä paitansa hyvin ja astui ulos.

Sarah päätti kokeilla jotain hilavitkutinta baarin nurkassa. Hän laittoi sen pyörimään rankasti. Oli silläkin tietysti seuraukset. Sarah lennähti lattialle.

Sarah nousi kompuroiden ylös ja oksensi saman tien lattialle. Samassa ulkoa kuului ukkosen pamaus ja alkoi kova rankkasade. Sarah käveli lähimmälle ikkunalle ja kurkisti ulos. Ulkona seisoi kimalteleva jokin noidan tapainen henkilö. Sarah hymyili ja riensi ulos ystävystymään tämän kanssa, jotta hän oppisi myös taikomaan.

XXXX

Sarah heräsi huoneensa lattialta. Hän ei muistanut eilisillasta mitään muuta kuin pieniä pätkiä.

  

Hän nousi istumaan ja yritti muistella mitä hän oli eilen tehnyt. Hän sai päähänsä vain noidan jonka kanssa hän oli jutellut. Sen jälkeen hän muisti pyytäneesä tätä opettamaan häntä ja...Sarah värähti. Hän katsoi nopeasti käsiään. Hän oli vielä toistaiseksi normaalin värinen. Hän nousi nopeasti ylös. Hän juoksi alakertaan muistaessaan, että tänään oli koulu. Bussi oli jo ehtinyt lähteä. Hän ei saanut mitään muuta ajateltava.

Sarah kääntyi lähteäkseen, mutta huomasi luudan ilmestyneen talon eteen. Luuta värähti Sarahin katsoessa sitä. Sarah käänsi katseensa nopeasti ja käveli nopeasti sisälle.

Sarah luuli ettei kukaan huomannut tapahtunutta, mutta hän oli väärässä. Marilyn oli nähnyt kaiken. Marilyn meni myös nopeasti sisälle ja riensi kirjahyllyn luokse.

Marilyn tiesi tarkalleen minkä kirjan ottaa, nimittäin hän oli ollut saman tapaisessa tilanteessa vuosia sitten.

Marilyn selasi hakemistoa ja löysi mitä etsikin. Hän luki jokaisen lauseen tarkalleen. On olemassa kolmea erityyppistä noitaa. Paha, keskiverto ja kiltti. Pahat noidat eivät häpeile yhtään tekemisiään ja pitävät ihmisille aiheutuvasta harmista. Keskiverrot noidat elävät kuten normaalit, mutta helpottavat elämäänsä pienillä taiolla. Kiltit yrittävät auttaa ihmisiä ja käyvät välillä hermoille kiltteydellään. Marilyn sulki kirjan ja työnsi sen takaisin hyllyyn. Samaan aikaan ulko-ovi aukesi.

Sisään astui Heikki joka oli juuri tullut töistä. "Heikki! Tyttäresi on sekaantunut johonkin pahaan!" Marilyn huudahti. "No...ainahan ne teinit johonkin sekaantuvat. Ei kannata ottaa asiaa niin vakavissaan" Heikki naurahti ja meni vessaan. "Mutta..." Marilyn sanoi. Hän päätti ottaa asian haltuunsa ja tehdälle sille jotain.

XXXX

"Sarah, missä olit eilen illalla?" Marilyn kysyi Sarahilta, kuin olisi jokin poliisi. "Kuinka niin?" Sarah kysyi ja kääntyi.

"Älä esitä!" Marilyn huudahti. "Tiedän mikä sinä olet!" Hän jatkoi. Sarah värähti, mutta pystyi pitämään ilmeensä peruslukemilla. "Sinä et tiedä mitään" Sarah sanoi hyytävästi.

"Kuules neiti, tällä asialla ei parane leikkiä" Marilyn sanoi vakavasti. "Varo tai muutan sinut sammakoksi" Sarah sanoi naurahtaen. "Sinä siis tiedät mikä sinä olet" Marilyn sanoi silmät suurentuen. "Niin tiedän" Sarah vastasi. Marilyn ei saanut enää sanaa suustaan vaan lähti huoneesta hioen suunnitelmaansa.

XXXX

Sarah oli mennyt töihin ja Marilyn oli juossut samantien Sarahin huoneeseen. Hän kavi kaikki kaapit ja vaatekapit läpi etsien jotain todisteita Sarahin noituudesta.

"Mummi!" Sarah huudahti. Hän oli tullut jo kotiin ja löytänyt Marilynin tutkimassa hänen sähköpostiaan. Samassa alakerrasta kuului vertahyytävä kirkaisu. Sarah juoksi nopeasti alakertaan ja löysi Alexandran vessasta.

Alexandra oli pelästynyt nähdessään isoisänsä haamun...tai ainakin luuli nähneensä.

XXXX

"Tämä koko perhe on sekoamassa" Katie sanoi Adamille joka istui tuolilla työpöydän luona. "Mummi ja Sarah tappelevat jostain ihan ihme jutusta ja äiti luulee näkevänsä haamuja" Katie lisäsi. "Minä en puhu sinulle. Olen sinulle vieläkin vihainen" Adam sanoi ja käänsi päänsä pois päin.

XXXX

Sarah oli pyytänyt äidiltään yhtä yläkerran toimettomista huoneista hänen käyttöönsä. Alexandra ei tietenkään tiennyt mitä hänen tyttärensä teki huoneessa. Sarah oli alkanut perehtyä noituuteen vielä enemmän ja oli alkanut innostua uudesta elämästään. Hänen pitäisi pitää tämä vain salaisuuteenaan, mutta hän oli alkanut jo paljastua jatkuvalla poissa olollaan ja hiljaisuudellaan.

XXXX

"Sarah", Alexandra sanoi hiljaa tultuaan Sarahin huoneeseen, "Onko kaikki ihan kunnossa? Olet nykyään niin kauhean hiljainen" Sarah mulkaisi synkästi äitiään ja käänsi katseensa takaisin kirjaansa.

"Minulla on kaikki aivan upeasti" Sarah sanoi. Alexandra kohotti kulmaansa ja katsoi häntä epäilevästi ja kysyvästi. "Onko tämä jotain murrosikä juttuja? Kyllä minä tiedän, että elämässäsi tapahtuu ihmeellisiä muutoksia. Kuukautiset alkavat ja alat muuttua naiseksi ja vielä..." Alexandra alkoi selittämään. "Ei tämä mitään sellaista ole! Sitä paitsi olen kuullut tuota jo kauan" Sarah sanoi tylsistyneellä äänellä.

"Joten voisitko poistua. Yritän lukea" Sarah sanoi. "Mutta..." Alexandra yritti sanoa. "Ulos, kiitos?" Sarah sanoi ja tuijotti vihaisesti Alexandraa. Alexandralla meni kylmät väreet jostakin syystä. Alexandra päätti luovuttaa ja lähti huoneesta.

"Tiedätkö mikä Sarahilla on?" Alexandra kysyi Marilyniltä joka soitti pianoa Sarahin huoneen ulkopuolella. "Tiedän" Marilyn sanoi, mutta ei lopettanut soittamista. "No?" Alexandra kysyi. Marilyn nousi tuolilta ja laski kätensä Alexandran olkapäälle. "Hän on...noita" Marilyn sanoi.

Alexandra kavahti kauemmas ja huudahti: "Kuinka voit sanoa noin?! Minä olen oikeasti huolissani tyttärestäni ja sinä vain vitsailet!" Marilyn huokaisi. "Sinä uskot mitä haluat, mutta jos haluat oikeasti todisteita Sarahin noituudesta mene käymään hänelle luovuttamastasi huoneesta" Marilyn sanoi. "Luuletko, että tosiaan kävisin?" Alexandra sanoi vihaisesti.

"Et käy jos et halua!" Marilyn huudahti hieman kuuluvammin. "Ja sinä lakkaat puhumasta tuollaista minun tyttärestäni...ja sinun lapsenlapsestasi!" Alexandra sanoi ja käänsi selkänsä lähteäkseen.

Marilyn katsoi Alexandraa tämän lähtiessä pois päin. Hän lähti kävelemään myös pois päin. Hän tiesi, että Alexandra menisi kuitenkin katsomaan. Hän tunsi tyttärensä liian hyvin.

Alexandra katsoi taakseen ja huomasi, että Marilyn oli häipynyt. Alexandra peruutti muutaman askeleen ja päätyi ovelle. Hän käänsi kahvaa hieman. Ovi ei auennut. Alexandra haki nopeasti avaimen ja avasi oven. Hän tönäisi kädellään hieman ovea auki. Huoneesta lehahti ilmoille omituinen tuoksu. Alexandra siirsi ovea enemmän auki ja huomasi huoneen olevan täysin musta lukuun ottamatta kattilaa ja kirjatelinettä. Alexandra astui huoneeseen varovaisesti askeleen kerrallaan.

Hän käveli ensiksi kirjan luokse joka oli jäänyt auki. Hän kosketti kirjaa kääntääkseen sivua, mutta kirja hyökkäsi vastaiskuun. Kirja lukitsi hänen kätensä tiukkaan otteeseen, mutta päästi tämän lopulta. Alexandra hieroi kättään peloissaan. Alexandra katsoi ympärilleen hermostuneena. Ovi oli sulkeutunut.

Alexandra käveli kattilan luokse, muttei koskenut siihen. Hän pelkäsi, että seuraavaksi kattila söisi hänet tai jotain sellaista. Hän kääntyi lähteäkseen huoneesta. Hän oli nähnyt tarpeeksi. Hänellä oli huono hämäränäkö, mutta erotti silti lattiasta jonkin kuvion. Hän löysi tulitikkuja ja kynttilän jonka hän sytytti.

Hän huomasi ympyrän joka oli piirretty lattiaan polttamalla lattiamattoa. "Voi Sarah, mihin olet sekaantunut" Alexandra sanoi surullisesti. Samassa ovi aukesi.

"Äiti? Tämä ei ole sitä miltä se näyttää" Sarah sanoi nopeasti tultuaan huoneeseen ja löydettyään äitinsä. "Perhe palaveri. Nyt!" Alexandra sanoi ja meni alakertaan. Sarah meni hänen perässään miettien mitä sanoisi.

"Kuinka kauan?" Alexandra kysyi lievästi pelokkaalta Sarahilta. Sarah mietti hetken kunnes vastasi: "Noin viisi päivää". Alexandra hengähti hieman. "Mitä olet ajatellut tehdä asialle?" Alexandra kysyi vaativasti.

Silloin Heikki puuttui keskusteluun: "Alexandra, älä painosta liikaa". Alexandra mulkaisi vihaisesti pöydän toiseen päähän jossa Heikki istui. Hän käänsi katseensa takaisin Sarahiin. "En ole ajatellut mitään. Haluan pysyä tälläisenä. Tämä sopii minulle" Sarah sanoi. Alexandra naputti pöytää hermostuneesti. "Koulusi voi keskeytyä. Elämäsi voi mennä päin honkia. Oletko nyt varma? Nimittäin minä en oikein salli tätä" Alexandra sanoi. "Äiti, olen varma tästä. Pidän kyllä huolen, että elämäni pysyy edelleen samanlaisena" Sarah sanoi ja nousi pöydästä. "Se siitä" Heikki sanoi. "Mitä?! Emme me tätä voi tähän jättää! Hän on tyttäremme!" Alexandra sanoi hermostuneesti. "Kyllä hän pitää itsestään huolen" Heikki sanoi ja lähti keittiöstä.

XXXX

Koko jupakan jälkeen elämä oli palannut melkein normaaliksi. Adam jatkoi viulun soittoa ja alkoi tulla siinä jo mestariksi.

Aika kului. Katie ja Adam kasvoivat teineiksi. Vielä odotettiin, että Jamie kasvaisi teiniksi ja sitten koko porukka lähtisi yliopistoon miettimään jatkoa.