Tämä osa saattaa olla aika sekava joidenkin mielestä, mutta koittakaa pysyä mukana. Muistakaa kommentoida :)

 

Jamie istui Erikan sängyn vieressä sairaalassa. Huoneen ulkopuolelta kuului välillä sairaanhoitajien juoruamista ja potilaiden negatiivisia kommentteja.

Erika oli siirretty toiseen huoneeseen lääkärin tarkistettua hänen tilanteensa. Jamie oli koko ajan toivonut koko sydämestään, että kaikki olisi hyvin ja elämä jatkuisi samanlaisena. Mutta ikävä kyllä ei jatkunut, ja siitä Jamien piti kertoa Erikalle.

Hiljalleen Erika alkoi herätä. Hän räpytteli silmiään kirkkaassa valossa. Totuttuaan valoon hän nousi istumaan etsiäkseen Jamien.

Mutta noustessaan istumaan hän huomasi jotain, hänen jalkansa eivät toimineet, eivät liikkuneet. Erikan sydän alkoi lyödä tiuhaan tahtiin, hänen pelätessä pahinta. Samassa Jamie tuli huoneeseen käytyään sairaalan kanttiinissa.

- Jamie?! Miksi jalkani eivät liiku?! Erika huudahti hermostuneena.

Jamie painoi päänsä.

- Kun putosit portaissa, sinä loukkasit selkärankasi ja sitä ei saatu parannettua. Halvaannuit vyötäröstä alaspäin, Jamie sanoi yrittäen saada sen kuulostamaan hienotunteiselta.

Erika päässä humisi. Hän kuuli enää hysteerisen hengityksensä.

- Tämä...ei ole...mahdollista, hän sai sanottua hitaasti.

XXXX

Elämäni ei palannut enää samanlaiseksi kuin se oli ennen ja minun piti vain hyväksyä se. Olin jo näiden parin viikon aikana tottunut istumaan pyörätuolissa koko ajan, mutta silti se tuntui niin musertavalta. En osallistunut enää lasteni, Janinen ja Andyn hoitoon, vaikka olisin halunnut, en pystynyt siihen.

Kaikki on hyvin, minulla on kaikki mitä ikinä pienempänä halusin, talo ja oma perhe. Tuolla ajatuksella olin lohduttanut itseäni jo pitkään.

XXXX

Pojat kasvoivat vihdoinkin teineiksi, joten hekin pääsivät osallistumaan perheen askareisiin.

 

Pojissa ei tapahtunut mitään radikaalia muutosta. Paitsi luonteessa.

Dan oli alkanut kuntoilla. Koulusta päästyään hän oli heti nyrkkeilysäkkiä lyömässä lisärakennuksessa.

XXXX

 

Yhtenä päivänä ennustajaeukko toi pihalle vanhan pölyttyneen lampun. Jamie oli tuonut sen sisälle ja lähtenyt heti todettuaan olevan myöhässä töistä.



Erika oli ottanut sen pöydältä ja pyyhkäissyt siitä pölyt pois mekon helmalla. Samassa ilmaan oli ilmestynyt henki.

Henki katsoi Erikaa arvostelevasti.

-Toteutan sinun kolme toivomustasi, henki sanoi tylsistyneesti.

Erika tuijotti henkeä silmät suurina.

-To-toivon, etten olisi enää halvaantunut, hän kuiskasi hiljaa. Hän ei normaalisti uskonut mihinkään taikuusjuttuihin, mutta nyt hän tarttui jokaiseen mahdollisuuteen.

Henki heilautti kättään kerran ja katosi sitten takaisin pulloon.



Erika nousi hitaasti pyörätuolista peläten kaatuvansa lattialle. Hän sydämensä hakkasi.



Hän otti pienen askeleen kerrallaan ja istui sitten nojatuoliin joka oli hänen edessään. Erika kiljahti onnellisena.

XXXX

Kuukauden kuluttua...



-Sano tuttipullo, Heikki sanoi yrittäen sinnikkäästi saada Janinen puhumaan.

-Tattapalla, Janine sanoi leveästi hymyillen.



-Ei, sano, tuttipullo

-Tutupulu

Heikki naurahti hieman ja nosti sitten Janinen syliinsä.

-Mitä jos jatkaisimme huomenna, kyllä me saamme sinut vielä puhumaan.



Janine vain kikatti innoissaan, mutta sitten kun Heikki oli lähtenyt huoneesta, Janine meni yhtäkkiä surulliseksi.

-Pappa, älä mene, älä, älä, älä!

Mutta Heikki ei enää kuullut.



Aamuyöllä viikatemies tuli noutamaan Heikin. Heikin hautakivi laitettiin muiden sukulaisten joukkoon.



Heti Heikin kuoleman jälkeen Andy ja Janine kasvoivat lapsiksi.