Vihdoin sain aikaseksi uuden osan. Tässä osassa kuvia on 52. Hyviä lukuhetkiä!

 

Ian, Valerie ja Janine olivat saaneet vihdoinkin remontoitua ja sisustettua koko talon. Rahaa oli kulunut valtavasti ja he olivat nyt hieman tiukilla, mutta se ei haitannut heitä.
Valerie luki usein romanttisia kirjoja, joita hän osteli kirpputoreilta.

Ian taas yritti etsiä koko ajan työpaikkaa ravintola-alalta, koska hänen elämänhaaveensa oli tulla julkkiskokiksi. Ian joutui kuitenkin aina pettymään.
Janine ei miettinyt vielä työpaikkoja vaan yritti keskittyä koulunkäyntiin, joka oli jäänyt hieman vähemmälle kaiken tohinan aikana.

XXXX

Ian katsoi tylsistyneenä heidän uutta televisiotaan. Ian pujotteli eri kanavilla ja jäi sitten seuramaan yhtä kanavaa, josta tuli viime vuonna tehty elokuva.

- Tuleeko telkkarista mitään hyvää ohjelmaa? Valerie kysyi istuen Ianin viereen sohvalle.
- Ei. Samoja vanhoja uusintoja lähinnä, Ian vastasi tylsistyneellä äänellä.
- En minä tätä leffaa ainakaan ole koskaan nähnyt, Valerie sanoi tutkaillen kiinnostuneena televisiota.
- Njääh, surkea tämäkin. Joku romanttinen leffa vaan, Ian vastasi.
- Oih! Minähän rakastan romanttisia leffoja! Valeria huudahti innostuneena.
- Mitä jos luotaisiin meidän oma romanttinen leffa? Ian kysyi huvittuneena ja vilkaisi Valerieta.

- Mitä sinä tuolla tarkoitit? Valerie kysyi hämmentyneenä Ianilta.
Ianin hymy leveni entisestään.

- Olet niin suloinen, kun yrität esittää ettet ymmärrä vihjailujani, Ian tokaisi.
- Mutta enhän minä ymmärräkään, Valerie naurahti.

..........

XXXX

Valerie oli päättänyt ottaa itseään niskasta kiinni ja alkaa opetella tekemään ruokaa.
- Aloitetaan helpoimmasta, Valerie kuiskasi itsekseen ja otti jääkaapista juustopastan ainekset.

Tämähän on helppoa! Valerie ajatteli innostuneesti itsekseen ja sekoitti yhä rikavammin aineksia. Lensihän siinä jotain pöydällekin, mutta ei se häntä hidastanut.

- Ei, ei ei! Valerie huudahti, kun huomasi, että ruoka paloi pohjaan. Hän mulkaisi halveksuvasti hella. Hän maistoi ruokaa. Hän sai heti katua. Ruoka nimittäin oli aivan järkyttävän makuista. Valerie heitti sen roskikseen luovuttaen samantien.

Valerie päätti ettei koskaan enää tekisi itse ruokaa vaan käskisi Ianin tehdä. Valerien mielestä hänellä ei yksinkertaisesti ollut yhtään ruoanlaitto taitoa. Hän voisi tehdä ainoastaan kahvia. Sen hän osasi.

-Mitä on aamupalaksi? Ian kysyi tullessaan keittiöön.

- Kahvia, Valerie vastasi ärtyneenä ja siemaisi kupistaan kahvia.
- Eikö ruoanlaitto taaskaan onnistunut?
Valerie vastasi irvistyksellä, joka kertoi kaiken.

- Älä huoli, minä voin tehdä ruokaa, Ian lohdutti ja alkoi tehdä munakasta.
Valerie tutkaili hetken Iania ja meni sen jälkeen istumaan ruokapöydän ääreen.

XXXX

- Missä olet oppinut tekemään ruokaa? Valerie kysyi närkästyneenä.
- Synnynnäinen taito, Ian vastasi kehuskellen.

- Sitten siihen vielä yhdistetään harjoittelu niin maailmanmestari on syntynyt! Ian jatkoi vielä hehkuttamista.
- Voisit antaa siitä taidosta hieman minullekin, Valerie mutisi mulkaisten Iania.

XXXX

Valerie oli ilmeisesti saanut ruokamyrkytyksen syötyään palanutta ruokaansa. En enää ikinä syö ruokiani, Valerie ajatteli mennessään oksentamaan toisen kerran samana päivänä.

XXXX

- Ian! Valerie! Olen kotona! Janine huusi äänekkäästi ovelta. Hän oli juuri päässyt koulusta ja oli yltänyt parhaiden oppilaiden joukkoon.

- Hienoa! Sinä voitkin tulla auttamaan minua pihatöissä, Valerie sanoi Janinelle, joka seisoi eteisessä järkyttynyt ilme kasvoillaan.
- Siellähän sataa kaatamalla!
- Ei pieni vesisade mitään haittaa! Emmehän me ole sokerista tehtyjä, Valerie hymyili.

Valerie ja Janine haravoivat pihaa ahkerasti.
- Eikös näiden puiden väliin olisi hienoa saada jokin kasvihuone tai vastaavaa? Valerie kysyi tutkaillen pihalla olevaa tyhjää kohtaa.
- Sateen suoja olisi ihan kiva, Janine vastasi nyrpeästi saaden samalla Valerien nauramaan.

XXXX

Valerie oli sietänyt oksenteluaan jo viikon ja alkoi pikku hiljaa pelkäämään, ettei kyseessä ollut ruokamyrkytys. Hän ei ollut halunnut ajatella sitä toista vaihtoehtoa, mutta silti se hiipi aina hänen mieleensä. Hän oli päätellyt vaihtoehdon siitä, että hän oksenteli lähinnä öisin ja aamuisin, mikä oli alusta alkaen epäilyttänyt Valerieta.

Valerie katsoi huokaisten raskaustestiä. Hänen kätensä tärisivät hänen ottaessaan testin käteensä. Hänen oli pakko testata, että hän saisi mielenrauhan.

XXXX

- Ian, minulla olisi sinulle asiaa. Voisitko tulla ruokailuhuoneeseen? Valerie mutisi hiljaa. Hän ei voinut uskoa sitä todeksi. Olen raskaana. Kaikki etenee ihan liian nopeasti! Vastahan minä päätin mennä kihloihin Ianin kanssa ja nyt...ja nyt odotan jo hänen lastaan! Valerien oli vaikeaa jopa ajatella asiaa.
- Juu, hetki pieni, Ian vastasi ja katsoi vielä viimeiset työhaku ilmoitukset.

- Niin? Onko jokin hätänä? Onko se jotakin vakavaa? Ian kysyi huolestuneena.
Valerie katsoi kattoon hiljaa.

- No ei se mitään kuoleman vakavaa ole...Valerie sanoi.
-Miten nyt sen asian sanoisin...hän jatkoi.

- Sano suoraan vain, Ian kehotti.
- Se on aika arka asia. En viitsisi möläyttää sitä tuosta noin vain.
- Mutta sitten saat kerrottua sen heti.

- Haluan kertoa sen hienotunteisesti. Aloitetaan vaikka siitä, että meillä, painotan sanaa meillä, kävi pieni vahinko, Valerie aloitti.
- Vahinko? Mitä ihmettä mahdat selittää, Ian pudisteli päätään.

- No tuota...sellainen vahinko, että...
- Sano vain suoraan.
- Olen raskaana.

Ianin suu oli loksahtanut auki.
- Sinä siis...olet raskaana, Ian nielaisi vaivalloisesti.
- Niin asia on, Valerie katsoi Ianiin seuraten tämän reaktiota.
- Milloin sait tietää?
- Tänään, kun tein testin. Tarkemmin sanottuna noin vartti sitten.

- Oletko miettinyt tässä vartin aikana aiotko pitää lapsen? Ian kysyi hermostuneena.
- En tiedä yhtään. Haluaisitko sinä?
- Minun täytyy miettiä. Ei se varmaankaan niin kamalaakan olisi tulla isäksi.
- Mutta ota huomioon se, ettei rahatilanteemme ole mikään paras mahdollinen.Ehkä meidän on paras miettiä yön yli, Valerie kehotti hiljaa.

XXXX

Valerie ja Ian olivat päättäneet pitää lapsen. He olivat joutuneet sopimaan Janinen kanssa siitä, että tämän pitäisi luultavasti muuttaa pois, jotta tulevalle lapselle riittäisi tilaa. Valerie oli jutellut Janinelle naisten kesken ja Janine oli suostunut muuttamaan Katien luokse, joka oli Janinen täti.

Valerie ja Ian olivat onnellisimpia, kuin olivat koskaan olleet. Olihan Valerie miettinyt sitä, mitä hän tekisi, jos Ian jostain syystä jättäisi tämän ja lähtisi matkoihinsa. Toistaiseksi Valerie luotti siihen, että Ian ei jättäisi häntä.

Ian oli entistä ahkerammin alkanut etsiä itselleen työpaikkaa, koska he tulisivat kaipaamaan rahaa entistä enemmän.

Valerie keskittyi lähinnä raskauteen ja oli siirtynyt romanttisista kirjoista vauvojen hoito kirjoihin. Aina yhtä kiinnostuneena hän luki vauvahieronnasta, kylvetyksestä, kapalon tekemisestä, vaikka tiesi, että luultavasti hän tulisi oppimaan ne myöhemminkin.

XXXX

Vaikka Janine oli esittänyt, että hän olisi innoissaan tullessaan tädiksi, asia oli toisin. Hän oli vihainen.

Kuinka joku vahinko lapsi saattaa syrjäyttää minut ja saada vielä minut häädettäväksi pois täältä! Janine ajatteli vihaisena. Hän vihasi lasta jo ennen kuin tämä oli edes vielä syntynytkään.
Mitä jos ne pelottavat kohtaukset tulevat taas, koska muutan pois täältä? Janine pelkäsi uusia kohtauksia, koska kun hän oli muuttanut tänne kaikki kohtaukset olivat lakanneet. Entäs nyt kun hän joutuisi muuttamaan muualle? Miten sitten kävisi?

XXXX

- Oletko varma, että sinulle sopii pois muuttaminen? Valerie kysyi Janinelta, joka istui toisella puolella sohvaa hiljaa tuijottaen televisiota.

- Tietenkin, miksi minua pois muuttaminen haittaisi? Janine vastasi sarkastiseen sävyyn.
Valerie katsoi huolestuneesti Janinea.

- Katie osaa varmasti pitää sinusta huolta, Valerie lohdutti.
- En epäile asiaa, mutta mitenköhän hän mahtaa pärjätä Luciania vastaan, Janine sanoi hiljentäen ääntään.
Valerie oli unohtanut jo koko sopimuksen.
- Ei Lucian sinua löydä. Katiehan asuu ihan toisessa maassakin, Valerie vastasi.

- Lucian löytää minut jos hän niin haluaa, Janine vastasi.
Sitä vastaan Valerie ei voinut enää väittää. Niinhän asia olikin.

XXXX

Sitten koitti se päivä kun Janinen oli aika muuttaa pois. Janine yritti ajatella asian valoisaa puolta. Hänen ei ikinä tarvitsisi nähdä Valerien ja Ianin lasta.

Sitten taksi lähti liikkeelle vieden Janinen taas toiseen asuinpaikkaan.

XXXX

Aika kului tiuhaan ja Valerieta jännitti suunnattomasti. Hän oli siirtynyt kirjoista netti sivustoihin, joista hän luki tietoa valikoiden.

Ian oli pari kertaa soittanut Janinelle ja kysellyt tämän kuulumisia. Aina Janine sanoi, että hänellä menee hyvin, mutta Ian kuuli Janinen äänen sävystä, ettei tämä viihtynyt siellä kovin hyvin.

Ian oli ruvennut käymään kaupassa Valerien puolesta. Aluksi ruokaostokset tuottivat hänelle pieniä hankaluuksia, mutta vähitellen ne alkoivat vihdoin sujua.

Ian oli päättänyt myös ostaa Valerielle lehden, jotta Valerie saisi ajatukset välillä muuallekin.

Valerie alkoi heti lukea julkkiksista juoruja saaden tämän ajatukset välillä muualle.

Valerie ihasteli peilistä tämän suurta vatsaansa. Häntä jännitti suunnattomasti, koska laskettu aika oli huomenna.
Valerie silitti vatsaansa ja leperteli samalla lapselle.

XXXX

Aamulla Valerien lapsivesi tuli ja hän joutui paniikkiin. Hän ei mitenkään ehtisi sairaalaan. Valerie nousi ylös niin nopeasti kuin kykeni.

- Ian! Valerie huusi tuskaisena.
Ian nousi ylös hämmentyneenä ja huomasi, että hänen kihlattunsa aikoi synnyttää. Eihän Ianista paljon apua ollut.
- Mitä minun pitää tehdä!? Ian kysyi hermostuneena.

- Miksei missään lukenut, että tämä on näin kivuliasta! Valerie huusi kovaa.