Ilman sen enempiä alkujorinoita, kuvia on 71. Hyviä lukuhetkiä! 

 

Kuusen pienet kynttiläiset...

...valaisevat kauniisti. Ympärillä lapsukaiset...

...laulelevat sulosti.
Hiljainen joululaulu kantautui ruokailuhuoneesta, kun Valerie lauloi tyttärelleen Cassandralle. Tyttö kuunteli hiljaa nojaten päätänsä äitinsä olkapäähän.
Valerie naurahti hiljaa huomatessaan, että Cassandra oli nukahtanut.

Samassa Cassandra kuitenkin heräsi ja katseli kummastuneena ympärilleen. Hän haukotteli ja huomasi äitinsä hymyilevän hänelle. Cassandra vastasi äitinsä hymyyn iloisesti.
- Huomenta kulta, Valerie kuiskasi heltyneenä tyttärensä suloisesta hymystä.
Cassandra vastasi iloisella kikatuksella. 

Cassandra painoi päänsä takaisin äitinsä olkapäälle hymyillen. Tyttö rakasti olla äitinsä sylissä.

Cassandra oli parasta, Ianin lisäksi, mitä Valerielle oli ikinä tapahtunut. Hän rakasti tytärtään täydestä sydämestään.

Valerie vietti päivänsä lähinnä Cassandran kahdestaan, koska Ian oli löytänyt itselleen unelma työpaikkansa ravintola-alalta, jossa hän vietti aikaansa suurimman osan päivästä.
Valerie yritti ahkerasti opettaa tyttärelleen kävelemistä ja muita tärkeitä taitoja, mutta Cassandra väsyi aina melkein heti opettelun alkuvaiheessa.

Siinä vaiheessa hän vei aina Cassandran nukkumaan omaan huoneeseensa.

Tänä iltana Cassandran oli taas vaikea antaa äitinsä mennä. Valerien meinatessa lähteä, Cassandra tarttui tiukasti kiinni äitinsä käteen, eikä halunnut päästää irti.
- Tämän kerran voin jäädä tähän, Valerie sanoi.
Valerie otti lähettyviltä tuolin ja istui siihen pidellen samalla Cassandraa kädestä. Kun hän oli varma, että tyttö oli nukahtanut, hän nousi tuolita hiljaa ja lähti itse nukkumaan.

Yöllä, kuten tavallisesti, Ian tuli kotiin ja meni myös nukkumaan. Valerie oli ylensä aina silloin jo unessa, eikä tämäkään kerta ollut poikkeus.

XXXX

- Saanko kysyä miksi et ole vielä töissä? Valerie kysyi. Kello oli jo vähän yli kahdeksan ja silloin Ian oli jo ylensä töissä.
Ian nosti katseensa hieman hämillään. Hän oli mielestään kuullut Valerien äänessä lievää ärtymystä.

- Minulla on lyhyemmät työajat nykyään, Ian vastasi iloisena.
- Miksi olet noin iloinen? Sehän tietää vähemmän rahaa.
- Sain ylennyksen. Minulla on suurempi palkka! Ian intoili.

- Kuinka suuri? Valerie kysyi hiljaa.
- Ansaitsen 182 simelonia päivässä, Ian huudahti intoillen.
Valerie ei kuitenkaan hymyillyt.
- Onneksi olkoon kulta, mutta...
- Mutta mitä? Ianin iloisuus alkoi hälvetä.
- Ajatellaan järkevästi. Sinun tulosi eivät riitä millään meidän kolmen elättämiseen. Cassandra tarvitsee uusi vaatteita, koska hän kasvaa kovalla vauhdilla ja ruokaan rahaa menee paljon. Ajattelin, että...että minäkin menisin töihin, Valerie ehdotti varovaisesti.

- Ei Cassandraa voi yksin kotiin jättää, Ian vastasi.
- Ei niin. Joten ajattelin, että palkkaisimme lastenhoitajan.
- Siitähän tulee lisää kuluja!
- Niin tulee, mutta palkataan joku joka ei pyydä paljoa palkkaa. Saamme kuitenkin tavallaan enemmän rahaa taloon.
Ian ei pitänyt siltikään ideasta palkata lastenhoitaja.
- Jättäisimmekö muka Cassandran jonkun tuntemattoman hoidettavaksi?

- Meidän on pakko, sillä me emme pärjää tälläisellä rahamäärällä.
Ian ei vastannut enää mitään, joten Valerie arveli asian olleen päätetty.

XXXX

Darlenien talon edessä seisoi mies, joka tuijotti heidän taloaan tarkasti.

Tulen kostamaan heille sen, että he veivät sen mikä kuului minulle. He luulivat, että he voisivat noin vain jättää minut taakseen. No, kohta he huomaavat, että se oli pelkkää toiveajattelua.

XXXX

Valerie oli korjaamassa kylpyammetta tietämättä, että hänen isänsä, jota hän ei todellakaan tahtonut enää nähdä, seisoi heidän talonsa edessä.

Valerie kohotti yhtäkkiä päätään tuntiessaan omituisen tunteen. Aivan kuin jokin olisi vialla. Ääh, kuvittelen vain.

XXXX

Valerie oli kuitenkin väärässä, sillä Lucian oli mennyt Cassandran huoneeseen ja piteli tätä sylissä.
- Olet aivan äitisi näköinen, Lucian kuiskasi lapselle hymyillen.

- Olet todella suloinen ja siksi olenkin pahoillani, että minun pitää tehdä elämästäsi silkkaa painajaista. Se kuuluu suunnitelmaani, Lucian sanoi ja sai Cassandralta vastaukseksi hymyn. Tyttö ei ymmärtänyt sanaakaan mitä hänelle tuntematon mies selitti.
Lucian laski lapsenlapsensa takaisin nukkumaan ja samassa Lucian oli kadonnut.

XXXX

Kuukauden päästä...

- Äiti, Cassandra sanoi yrittäen kiinnittää tämän huomion.
Huomatessaan, ettei Valerie vastannut hän yritti uudestaan.
- Äiti, minulla on tärkeää asiaa.

- Kultaseni, kerro sitten kun äiti tulee töistä. Äitin täytyy lähteä nyt töihin, Valerie sanoi Cassandralle.
- Mutta äiti...
- Hyvä, lastenhoitaja taisi tulla jo, nähdään myöhemmin, kulta, Valerie sanoi kuullessaan auton oven paukahtavan ulkona ja suukotti tyttärensä otsaa.

Cassandra huokaisi raskaasti äitinsä lähtiessä ovesta ulos kovalla vauhdilla. Hän oli jo monta kertaa yrittänyt kertoa äidilleen, että häntä kiusataan koulussa ja koulun ulkopuolella.
Joka ikinen kerta, kun hän kävelee koulusta kotiin, ne samat kiusaajat tulevat ja tekevät pahojaan. Kerran he heittivät koko Cassandran repun sisällön lumeen ja joskus he saattavat kampittaa hänet katukivetykselle, josta hän saa aina haavoja.
Hän joutui elämään yksin asian kanssa, koska kukaan ei kuunnellut häntä. Edes opettajan kanssa ei ollut auttanut häntä. Hän oli juuri siinä koulussa, missä opettajat ei välittäneet muusta kuin omasta palkastaan.

Kesken Cassandran ajatusten ovesta astui sisään vaaleahiuksinen nainen.
- Hei tyttönen. Olen Kathy, lastenhoitajasi. Mikäs sinun nimesi on? Kathy tutustui tyttöön ja hymyili tälle lämpimästi.

Cassandra ei kaivannut elämäänsä enää yhtään enempää ihmisiä, jotka eivät kuuntelisi häntä, joten hän lähti sanaakaan sanomatta huoneeseensa.

Kathy tuijotti huolestuneena tytön lähtiessä yläkertaan. Ehkä tyttö on vain ujo? hän päätteli ja otti ulkovaatteensa pois.

Kathy oli tutustunut jo taloon Valerien esitellessä sen, joten hän osasi huoneet ulkoa.
Hän päätti mennä keittiöön tekemään tytölle joulupipareita, jos hän leppyisi niistä hieman.

Saatuaan ne valmiiksi hän lähti viemään niitä Cassandran huoneeseen. Avatessaan huoneen oven hän etsi tyttöä katsellaan.

Hän löysi Cassandra istumassa tuolilla aivan oven vieressä. Hän ei katsonut Kathyä päinkään tämän tullessa huoneeseen.

- Tein sinulle joulupipareita, jos maistuu, Kathy sanoi ja laittoi tarjoilulautasen Cassandran yöpöydälle.
Hän vilkaisi vielä kerran Cassandraa ja lähti sitten takaisin alakertaan.

Kathyn lähdettyä Cassandra hyppäsi tuolilta pois ja meni yöpöydän luokse. Hän otti yhden joulupiparin ja meni istumaan takaisin tuolille.

Hän söi tyytyväisenä ja hetken päästä hän oli syönyt jo monta joulupiparia.

Syötyään tarpeeksi hän meni alakertaan, missä Kathy pesi pöytää.
- Tulisitko leikkimään nukkekodilla? Cassandra kysyi hiljaa. Hän oli päättänyt laittaa Kathyn koeajalle.

- Totta kai, Kathy vastasi innoissaan ja kääntyi katsomaan Cassandraa.

Mutta Cassandra oli jo lähtenyt huoneeseensa.

Kathy ja Cassandra leikkivät vaikka kuinka kauan nukkekodilla ja Kathysta alkoi tuntua siltä, että hän ansaitsisi ehkä pian Cassandran luottamuksen.

Iltatoimien jälkeen Kathy suostui lukemaan Cassandralle iltasatua, mitä Cassandran äiti ei ollut koskaan tehnyt.

Kun Kathy oli varma, että hän oli nukahtanut hän sulki kirjan ja peitteli Cassandran. Sen jälkeen hän poistui huoneesta hiljaa.

XXXX

- Miten päivä sujui? Valerie kysyi Kathylta eteisessä.
- Ihan hyvin. Hieman hän ilmeisesti ujosteli aluksi, mutta päivän mittaan ujous hälveni, Kathy kertoi hymyillen.
- No hyvä sitten. Mutta entäs muuten? Löysitkö kaikki tarvitsemasi esineet ja niin edelleen?

 - Juu, löysin nopsasti kaiken. Esittelithän talon jo kerran minulle.
- Niin, ajattelin vain jos et muistanut, mutta me näemme sitten taas huomenna, Valerie sanoi lopuksi varmistaen, että Kathy muisti.

- Niin, eikös se ollutkin kello seitsemän aamulla?
- Sepä juuri, Valerie vahvisti.
- No, huomiseen sitten, Kathy hyvästeli Valerien kätellen tätä.
- Nähdään huomenna.

Kathy astui ulos ulko-ovesta hyiseen pakkasilmaan. Jalkakäytävältä ei oltu otettu lumia pois, joten hänen kenkänsä upposivat syvälle lumeen. Vihdoinkin Kathy pääsi kadulle, joka oli lumesta puhdas.

Hän meni autolleen ja avasi oven. Kathyn mielen oli vallannut Cassandran omituinen käytön. Tyttö oli käyttäytyn erilaisemmin kuin muut hänen tuntemansa lapset.

Kathy käynnisti auton, jolloin konepellin alta kuului hiljainen murahdus.
Hän päätti ystävystyä Cassandran kanssa ja jollakin tavalla selvittää hänen lievän surullisuutensa syyn. Tämän päätettyään, hän kiihdytti autotietä pitkin kohti kotiaan.

XXXX

Aamulla herättyään Cassandra tunsi olonsa jotenkin virkeämmäksi. Nyt oli viikonloppu ja hän pääsisi vihdoinkin näkemään äidin jolle hän pääsisi kertomaan huolensa. Mutta surukseen hän oli joutunut pettymään karvaasti, sillä keittiössä ei ollut kolistellut hänen äitinsä vaan lapsenvahti.

Kathy oli tehnyt hänelle aamupalaksi lettuja, joita Cassandra ahmi ahnaasti, minkä lopputulos oli se, että letun palasia saattoi löytää lattialta.

- Mitäs haluaisit leikkiä tänään? Kathy kysyi.
- En tiedä. Onko ehdotuksia? Cassandra totesi ruoka suussa, jolloin hän sylki letun palasia pöydälle.
- Oho, Cassandra jatkoi ja pyyhki pöytää paperilla.
- Minulla olisi mukana prinsessa asut meille molemmille autossa, joten haluaisitko leikkiä prinsessoja?

Cassandran ilme kirkastui hetkessä.
- En ole ikinä leikkinyt prinsessaa, hän tunnusti.
- No silloin leikimme ilman muuta prinsessoja! Kathy hihkaisi lyöden kätensä yhteen.
Cassandra hymyili leveästi. Hän alkoi hetki hetkeltä enemmän pitää lapsenvahdistaan.

XXXX

Aluksi kun he olivat pukeneet rooliasut päällensä, he leikkivät olevansa tanssiaisissa. Cassandra kikatti koko ajan innoissaan.

Kun tuli se hetki, että Kathy halusi hieman levähtää, Cassandra alkoi puhaltaa saippuakuplia.
- Katso! Kathy katso! Katso kuinka ison kuplan puhalsin! Kathy! hän huusi vähän väliä, jolloin Kathy vastasi aina hymyllä ja kehui tytön puhallus taitoja.

Roolileikin lopuksi Kathy luki Cassandralle prinsessa sadun.
- Sen pituinen se, hän sanoi laittaen kirjan kiinni.
- Nyt minun täytyy mennä siivoamaan keittiö kokkailuni jäljeltä, hän jatkoi.

Kathyn mennessä ottamaan prinsessa puvun pois, Cassandra jäi pomppimaan riehukkaasti sohvalla. Cassandra tiesi ettei sohvalla saisi pomppia, mutta hän ei nyt jaksanu välittää siitä, kun kerran Kathy ei ollut näkemässä.

XXXX

Kathy oli juuri raaputtamassa taikinaa pois hellalta, kunnes ovikello soi. Kuka ihmeessä siellä voi olla? Kathy ihmetteli vilkaisten kelloa.

Yhtäkkiä pesusieni putosi lattialle Kathyn pidellessä vatsaansa. Kathy tunsi vatsassaan sellaisen vihlaisun ainoastaan aina silloin, kun jotain pahaa oli tapahtumassa. Hänhän oli taivaan vartijoita, joten hän luotti vaistoihinsa.
- Cassandra! Älä avaa ovea! hän kirkaisi lähtien juoksemaan eteiseen. Jos Cassandralle sattuisi nyt jotain, koko maailma olisi pulassa.

Mutta Kathy myöhästyi. Cassandra seisoi jo ovella hämmenytynyt ilme kasvoillaan.
- Kuka te olette? Cassandra kysyi kummissaan.
- Cassandra! Välittömästi pois ovelta! Kathy huudahti niin, että Cassandra pelästyi. Hän perääntyi ovelta.

- Sinä! Lucian huudahti raivostuneena.
- Niin, minä, Kathy vastasi yhtä vihaisena.
Cassandra tuijotti kummissaan näitä kahta.

- Sinulla ei ole oikeutta olla täällä. Suunnitelmasi eivät ikinä tule onnistumaan, joten peräänny suosiolla tai kiroan sinut, hän jatkoi.
- Hui kun minua pelottaa. Mihin aiot kirota minut? Tuleen vai? Kuules pikku vartija, minä asun tulessa, joten sinun kirouksesi eivät horjuta minun tekemisiäni pätkän vertaa.

- Mitä ihmeen hokkuspokkus temppuja sinä nyt yrität? Lucian kysyi kyllästyneellä äänellä, kun Kathy alkoi muodostaa sinistä valoa käsiensä välissä. Cassandran leuka loksahti siinä vaiheessa.

- Jos en muka pysty estämään suunnitelmiasi, niin ainakin pystyn estämään sinun pääsysi tänne, Kathy murahti osoittaen sinistä läpinäkyvää seinää, joka oli ilmestynyt oviaukkoon.
- Tämän läpi sinä et pääse kulkemaan, hän jatkoi.

- Salli minun nauraa, Lucian naurahti ja astui taikaseinän läpi.
Kathy ja Cassandra sävähtivät rajusti.
- Olen itse pahuus, miksi mikään "taika" estäisi minua kulkemasta minne haluan, hän sanoi vieden sormet heittomerkeiksi.
Kathy perääntyi silmät suurina. Kauhu paistoi hänen silmistään. Lucian kohotti kättään tullessaan lähemmäs Kathya. Yhtäkkiä hän kosketti Kathyn otsaa melkein huomaamattomasti.

Kathy putosi polvilleen lattialle. Hänen ympärilleen alkoi tulla valkoista usvaa. Hänen silmänsä muuttuivat valkoiksi, eikä niissä näkynyt ollenkaan mustuaista.

Cassandra oli kauhuissaan.
- Mitä sinä teit hänelle? hän huusi itku kurkussa.
Lucian kääntyi katsomaan häntä virne naamallaan. Cassandra perääntyi samantien kavahtaen rajusti. Hän vilkaisi nopeasti takaisin Kathyn suuntaan.

Mutta Kathy ei ollut enää siinä. Hänen paikalleen oli ilmestynyt toinen nainen. Kuka tuo on? Cassandra ajatteli kauhistuneena.
- Kyllä, se on sinun rakas lastenhoitajasi oikeassa olomuodossaan, Lucian vastasi naurahtaen ivallisesti.
Valkoinen sumu alkoi haihtua pois Kathyn ympäriltä ja silloin Cassandra siirsi katseensa takaisin Lucianiin.

Samassa alkoi kuitenkin tulla sinistä valoa. Kathyn hengitys oli enää vaivalloista pihinää, kun hän yritti vetää epätoivoisesti henkeä. Sininen valo veti Kathyn yläruumista kuin köysi.
Loputtoman tuntuisen ajan päästä sininen valo päästi Kathyn ja hän tömähti lattiaan.

Kathy veti henkeä niin paljon kuin pystyi ja kuiskasi sitten hiljaa.
- Cassandra...juokse..., sen sanottuaan hänen silmänsä sulkeutuivat lopullisesti, eikä hän enää hengittänyt.

 Cassandra ei ollut elämässään koskaan juossut niin lujaa kuin nyt. Hänen prinsessa asunsa kengät pitivät kovaa kolinaa ja kolinan seurana oli tytön takaa kuuluvaa miehen pilkallista naurua.
- Juokse vain rauhassa. Et  sinä kauas pääse, Lucian nauroi.

Saavuttuaan huoneeseensa pakokauhun saattelemana, Cassandra heitti nallen pois tuolilta ja laittoi tuolin nopeasti oven eteen.
Kuka tuo mies on?! Cassandra ajatteli kauhuissaan ja huomasi nyyhkyttävänsä rajusti. Hän halusi vanhempansa tänne kipeimmin kuin koskaan elämässään.

Hän ryömi nopeasti sängyn alle piiloon ja toivoi koko sydämestään, että mies jättäisi hänet rauhaan ja lähtisi. Kömmittyään sängyn alle, Cassandra huomasi, että hänen kätensä ja jalkansa tärisivät.

Hän puri hammasta itkien.  Hän ei ikinä elämässäään ollut voinut kuvitella itseään tälläiseen tilanteeseen. Tämä on minun syytäni. Minä avasin sen oven. Cassandra alkoi itkeä enemmän. Helpottaakseen oloaan, Cassandra toisteli mielessään: Se mies ei tule tänne...se mies ei tule tänne...

 

...se mies ei tule tänne.