Tässä osassa on 61 kuvaa. Hyviä lukuhetkiä ja tulevaa uuttavuotta!

 

- Miksi teet näin? Cassandra kysyi värisevällä äänellä.
Lucian oli vetänyt hänet pois sängyn alta. Hän oli pakottanut Cassandran istumaan tuoliin.

Lucian käänsi päätään vain aavistuksen verran.
- Olet aika rohkea tyttönen. Melkein samanlainen kuin tätisikin, Lucian naurahti hiljaa ikkunan luona.
Cassandra oli aivan ymmällään.
- Tä-tätini? hän kysyi melkein saamatta sanaa suustaan.

- Vanhempasi eivät ilmeisesti ole kertoneet sinulle tädistäsi, Janinesta, Lucian totesi.
- Eivät, Cassandra vastasi.
- Kaipa sinullekin voisi kertoa, että tietäisit missä mennään. Aloitetaan vaikka siitä, että Janine karkasi kotoaan, koska se kuului minun suunnitelmaani.

Minä ajoin hänet siihen. Minä muuntauduin varjoiksi ja pelottelin häntä. Häntä pelotti vielä sekin, että hän oli selvännäkijä.

Suunnitelmaa edisti vielä rutkasti Erika, joka ei tehnyt kauhean fiksuja päätöksiä hänen kannaltaan.
Tiesin, että jossain välissä Janine ei enää kestäisi vaan karkaisi kotoa ja niinhän siinä kävikin.
Olin saanut tietää näillä minun omilla kyvyilläni missä hän tulisi olemaan, joten menin sinne odottamaan häntä.

- Mistä suunnitelmasta sinä puhuit? Cassandra kuiskasi.
- Odota nyt. En saanut kerrottua tarinaa kokonaan loppuun. Niin, jatketaan, Janine tuli sinne kadulle, missä minä odotin häntä. Pitkien keskustelujen jälkeen teimme sopimuksen, missä hän kuuluisi minun joukkoihini ja hänen täytyisi totella minua. Janine odotti hyvän aikaa piilopaikassaan ja sitten hieman huijasin, koska en jaksanut pitkittää suunnitelmaa.

Joten, toimin aikaisemmin ja vein hänen sielunsa. Hän ei tietenkään tiennyt mitä hänelle tapahtui.
Sitten siitä päästään asiaan. Minun tyttäreni, sinun äitisi, rakastui Janinen veljeen, eli sinun isääsi. Sitten asia meni siihen, että kaikki kolme karkasivat.

- Eli, sinä olet...minun...minun isoisäni, Cassandra sanoi kauhuissaan.
- Aivan.

- Aluksi olin raivoissani heidän karattuaan, mutta sitten selvitin hieman isäsi taustaa ja ilahduin suunnattomasti.
- Miksi? Cassandra kysyi kummissaan.
- Minua ei enää kiinnostanut Janine, joten annoin hänen mennä. Sillä se asia, jonka sain selville, oli se, että Darlenien suvussa on taivaan vartijoiden verta.
- En ymmärrä, Cassandra sanoi.
- Etpä tietenkään, mutta selitän sinulle yksinkertaisesti. Erikan äiti, eli sinun isoisoäitisi oli taivaan vartija, mutta jostain syystä hänet potkittiin pois. Minä olen paholainen ja olen sinun isoisäsi. Osaatko nyt jo päätellä?

- Sinä odotit, että...Ian ja Valerie saisivat lapsen...jossa olisi puoliksi pahuutta ja puoliksi taivaanvartijaa, Cassandra kuiskasi.
- Fiksu lapsi, sillä sinä olet valtavan voimakas sukujuuriesi vuoksi. Sinä pystyt tekemään melkein mitä vaan. Voisin jopa sanoa, että olet melkein yhtä voimakas kuin minä. Valerie raukka luuli, että suuri salaisuus oli se, että hän on paholaisen tytär, mutta tosi asia on se, että suuri salaisuus, mistä taivaalla ja maan alla puhutaan on se, että jos Darlenien suku ja Mengtonien suku yhdistyy, koko maailma on vaarassa.
- Eli, minä olen se vaara, Cassandra kuiskasi nyyhkyttäen.
Lucian virnisti enää ja kohotti sitten kättään.

- Mitä sinä aiot?! Cassandra huusi ja perääntyi kauemmas.
- Tuhoan sinun menneisyytesi niin, ettei kukaan muista sinua ja laitan sinut talteen mistä löydän sinut myöhemmin, Lucian selitti ja kosketti nopeasti kädellään Cassandran otsaa.
- Ei.., Cassandra sanoi, mutta liian myöhään.

- En halua! tyttö yritti huutaa, mutta turhaan.

Hetken päästä Cassandra oli kadonnut. Koko huone oli enää tyhjä, ei leikkikaluja, ei valokuvia hänestä. Kaikki oli, kuin häntä ei olisi koskaan ollut olemassakaan.

XXXX

Missä minä olen? Miksi täällä on pimeää? Hetkinen, mikä tuo ääni on? Aivan kuin joku puhuisi jossain.

Cassandran sormenpäihin alkoi tulla tunto ja levisi siitä eteenpäin. Hetken päästä Cassandra tunsi seisovansa.

- Neiti, saanko kysyä aiotteko seistä siinä kauankin? kysyi ääni pimeydessä.

Cassandra avasi silmänsä ja katsoi mihin hän oli joutunut, mutta hänen näköetäisyydelleen ehti joku nainen.

Nainen tuijotti häntä vihaisesti.
- En tiedä missä vaiheessa olette tulleet tänne, neiti Ferdon, mutta ilmeisesti aivan lähiaikoina, sillä en nähnyt teitä viisi minuuttia sitten kun kuljin tästä ohitse. Mutta asiaan. Minä olen rouva Border.
- Neiti Ferdon? Minähän olen... Cassandra aloitti kummastuneena.

- Nimeksenne on ilmoitettu Cassandra Ferdon, joten turha valehdella minulle. Se on yksi tämän paikan säännöistä. Ei valehtelua, nainen sanoi tiukasti.

- Missä minä olen? Cassandra kysyi ihmeissään.
- Minua varoitettiinkin tästä. Olet orpokodin ja sisäoppilaitoksen yhdistelmässä. Et luultavasti muista, mutta jouduit onnettomuuteen. Sen takia et muistakaan mitään, rouva Border sanoi tunteettomasti.
Cassandra tiesi, että Lucian oli valehdellut. Hän muisti hyvin tarkkaan mitä oli tapahtunut.
- Neiti Blueton! Rouva Border sanoi korottaen ääntään vain hieman normaalista.

Samantien portaihin ilmestyi vaaleahiuksinen tyttö. Cassandra oletti hänet neiti Bluetoniksi.
- Niin, Rouva Border? tyttö kysyi.

- Esittele neiti Ferdonille taloa, rouva Border sanoi komentaen. Hänen äänestään kuului selvä valta.
- Totta kai, rouva Border.

- Hei! Kuulitkin jo varmaan minun sukunimeni, mutta me oppilaat emme kutsu toisiamme sukunimellä. Joten päivää. Olen Lauren Blueton, Lauren alkoi puhua täyttä vauhtia rouva Borderin kadotessa toiseen huoneeseen.
Cassandra vastasi kättelyyn epäröiden.
- Cassandra Dar...Ferdon, hän sanoi samalla.
- Siis Darferdon vai Ferdon? Lauren naurahti pirteästi.
- Ferdon, Cassandra vastasi ilmeettömästi.

Lauren ihmetteli Cassandran ärtymystä.
- Joo-o. Seuraa minua, Lauren tyytyi vain sanomaan ja lähti kävelemään kohti vasemman puoleista oviaukkoa.

Hän vei Cassandran ensimmäiseen huoneeseen.
- Tämä on balettihuone, Lauren sanoi lyhyesti.

- Hän on Mary Betton. Hänet löytää aina täältä. Yltiö innokas baletin harrastaja, Lauren esitteli tytön, joka seisoi balettitangon vieressä.
Mary ei lopettanut harjoitteluaan vaan hymyili vienosti.
- Mary, tässä on Cassandra Ferdon.
- Hei, Mary sanoi ujosti. Cassandran ei ollut vaikea päätellä Maryn olevan todella ujo.
Lauren jatkoi esittelyään nopeasti. Cassandra keskittyi lähinnä niihin huoneisiin, jossa oli joku, jotta hän oppisi heidän nimensä ja paikat jossa he viihtyivät.

Hän tapasi Wendy Gillfieldin, joka kuulemma Laurenin mukaan oli talon ärsyttävin ihminen rouva Borderin jälkeen.

Sonia Satnew, taitava viulunsoittaja ja Wendyn paras ystävä.

Rose Greenen, joka viihtyy kirjastossa lukemassa.

Ylimässä kerroksessa Lauren päätti esittelykierroksen.
- Onko mitään kysyttävää?
Miten täältä pääsee helpoiten karkuun? Cassandra ajatteli, mutta päätti olla sanomatta sitä ääneen.
- Ei, hän tyytyi vastaamaan.

XXXX

Sillä aikaa kokonaan toisessa maailmassa...

- Tiedät rikoksesi ja varsin hyvin, Kathy, Omasha, yksi taivaanvartioiden kolmesta hallitsijasta sanoi. Taivaanvartioiden hallitsijoita piti totella, sillä heillä oli kaikki valta. He perustivat koko elämänsä ainoastaan hallitsemiselle ja elementeille, joita he omistivat. He eivät koskaan saaneet mennä naimisiin eivätkä saada lapsia. Heidän ei tarvinnut saada perijöitä sillä he elivät ikuisesti.

- Tiedän, valtiattareni, Kathy sanoi ja painoi päänsä alas päin.
- Me hallitsijat olemme armollisia ja hyvätahtoisia, mutta totta puhuen minun tekisi mieli katkaista sinun kaulasi! Omasha huudahti raivostuneena.
Kathy värähti pelosta Omashan sanoessa tämän. Hän tiesi, että hän oli epäonnistunut tehtävässään ja pahasti.

- Omasha, rauhoitu, Cenius komensi kyllästyneellä äänellä.
Omasha meni takaisin istumaan, sillä raivostuttuaan hän oli noussut ylös tuoliltaan. Hän huokaisi yrittäen laannuttaa raivoaan.

- Tuo tyttö vain saa minut raivonpartaalle, hän kuiskasi Celiukselle.
- Kröhöm...tuota, Omasha, Vivienne kuiskasi.
Omasha käänsi katseensa toisella puolella istuvaan Vivienneen.

- Eikö meidän pitäisi nyt miettiä mitä teemme. Meillä ei ole enää paljoa aikaa, Vivienne sanoi rauhallisella äänellä.
- Olet oikeassa, Omasha totesi ja käänsi sitten katseensa Kathyyn.

- Epäonnistuit tehtävässäsi, mutta koska olet ainoa, joka on syntynyt tähän tehtävään, annamme sinulle toisen mahdollisuuden. Ovatko muut samaa mieltä?
Celius ja Vivienne nyökkäsivät lyhyesti.

- Kiitos paljon hallitsijat. Nyt tiedän paremmin Luciferin voimat, joten pystyn varautumaan..., Kathy sanoi.
- Älä mainitse sitä nimeä täällä! Käytä mielummin sitä ihmisnimeä mitä hän käyttää, Omasha huudahti nousten seisomaan. Omasha pelkäsi jostain syystä suunnattomasti kun käytettiin Lucianin oikeaa nimeä.

- Ja paina mieleesi, että jos epäonnistut tehtävässäsi ja tuomitset meidän sillä kuolemaan, huolehdin, että sinä olet ensimmäinen joka kuolee taivaanvartioista, Omasha huudahti raivostuneesti.
- Selvä valtijattareni, Kathy mutisi ja nousi ylös.
- Voit poistua.

XXXX

Kathy oli mennyt jo siirtymishuoneeseen, joka hohti valkoisena. Yhtäkkiä ovi kävi ja Kathy kääntyi nopeasti.
- Celius, hän huokaisi helpottuneena.
Kathy käveli nopeasti hän luokseen ja otti tätä kädestä.

- Pidäthän huolen, että onnistut tehtävässäsi. En halua, että Omasha tappaa sinua, Celius sanoi lempeällä äänellä.
- Minä tiedän, että nyt onnistun, Kathy kuiskasi hymyillen.
- Tarkkailen sinua veden kautta, mutta jos sinulle tulee asiaa minulle, mene mihin tahansa meren lähettyville ja kutsu minua niin ilmestyn luoksesi, Celius sanoi.

- Minä muistan sen, Kathy kuiskasi hiljaa.
Sen sanottuaan Celius suuteli tätä.
Hetken päästä Kathy perääntyi kohti lattiaan piirettyä ympyrää kohti.

- Minä hoidan tehtäväni hyvin, Kathy huomautti kun huomasi Celiuksen kärsivän ilmeen.
- Kun tulet takaisin keksimme jonkun keinon, jolla voimme olla yhdessä.

- Rakastan sinua, Kathy sanoi kun hän alkoi hohtaa valkoisena.

- Rakastan sinua, Celius toisti Kathyn sanat.

XXXX

Cassandra oli herännyt keskellä yötä painajaiseen, jossa hänen vanhempansa eivät muistaneet häntä. Hän tiesi, että jos Lucianin sanoihin oli luottamista, juuri niin oli käynyt. Hänen vanhempansa eivät muistaisi häntä. Hän olisi yksin Lucianin armoilla.
Cassandra pyyhkäisi poskeaan, johon oli ilmestynyt kyynel.

Ehkä näin oli parempi, Cassandra mietti. Hän saisi Lucianin pois vanhempiensa kimpusta ja kaikki olisivat turvassa, ehkä.

Lucian oli kyllä puhunut jostain suunnitemasta, mutta hän ei tiennyt mikä se oli. Toivottavasti ei mitään hirveää.

Kyllä minä totun olemaan täällä, Cassandra ajatteli kun sulki silmänsä.

XXXX

Cassandra oli huomannut, että tässä talossa oli tapana pedata sänky heti herättyään.
Hän vilkaisi Laurenia ja huomasi, että tämä petasi sänkynsä todella huolellisesti.

Wendy oli puolestaan istumassa sängyssään ja keikkui puolelta toiselle. Wendy vilkaisi muita ja huomasi ettei häneen kiinnitetty huomiota, joten hän rupesi laulamaan kovaan ääneen saadakseen huomiota.

Cassandra pyöräytti silmiään ja meni vessaan.
Hänen nukkumisensa ei ollut jatkunut rauhallisesti vaan hän oli vielä pari kertaa herännyt samaan painajaiseen. Sen vuoksi Cassandra oli väsynyt.

- Onko kaikki hyvin? Lauren kysyi ilmestyen yhtäkkiä Cassandran taakse.
Cassandra pelästyi hieman.
- On, kiitos vain, hän vastasi ja kääntyi takaisin käsienpesualtaan ääreen.
- En halua olla utelias, mutta mitä sinulle oikein tapahtui ennen kuin tulit tänne. Huomasin, että puhuit tai paremminkin huusit unissasi.

- Mitä minä huusin? Cassandraa kysyi äkkiä.
- Vain vanhempiasi.
- En halua kertoa, Cassandra tokaisi ja hyppäsi alas jakkaralta jolla hän seisoi. Hän katosi nopeasti pois vessasta.

XXXX

Ihka ensimmäinen oppitunti oli silkkaa kidutusta. Jouduimme vain istumaan ja lukemaan kaksi lukua, jostain minulle tuiki tuntemattomasta kirjasta.
Cassandra vilkaisi opettajaa joka istui luokan edessä.

Rouva Border tarkkaili ympärilleen kuin portinvartija. Hän katsoi jokaista oppilasta vuoronperään ja tarkasti siten, että jokainen lapsi luki kirjaansa.
- Kun olette lukeneet kaksi lukua tästä kirjasta, voitte mennä baletti huoneeseen harjoittelemaan, hän oli sanonut ennen lukemisen aloittamista. Ainoa kenen ilme oli kirkastunut oli ollut Maryn.

Vihdoinkin Cassandra sai luettua ja hän lähti neljäntenä harjoittelemaan balettia.

Muut olivat jo täydessä vauhdissa.
- Minä en osaa! Lauren huusi.
- No en minäkään! Rose huusi huoneen takaa.
Mary ei sanonut mitään. Hän hymyili vain leveästi.

Cassandra sai vaihdettua oikeat varusteet ja meni sitten mukaan harjoittelemaan.
Hän ei ollut koskaan ennen tanssinut balettia ja sen huomasikin.
Hän toivoi, että hän oppisi edes joskus tämäkin taidon.

- Minä en sitten millään saa automaattisesti jalkoja noin kuin Marylla, Lauren mutisi.
Samassa kaikki vilkaisivat Maryn jalkoja.

- Olen harjoitellut, Mary vastasi hiljaisella äänellä, mutta vaikka hän puhui hiljaa, riemu kuului hänen äänestään.

Samassa Mary nosti jalkansa ylös ja muut katsoivat irvistäen hänen liikettään.
- Eikö tuo satu? Rose kysyi hämmästyneenä.
- Ei, Mary vastasi.
- Ai! Hitto! kuului yhtäkkiä huoneen etuosasta.
Kaikki katsoivat Laureniin.
- Lauren, ei saa käyttää tuota sanaa, Rose nuhteli.

- Mutta kun sattuu! Reväytin jalkani!
- Yrititkö samaa kuin Mary? Cassandra kysyi.
Lauren irvisti samaanaikaan kun hän nyökkäsi.
Siinä vaiheessa kaikki rupesivat nauramaan.
- Lauren, kannattaa venytellä ensin, Mary hihitti.
- Nyt sinä sen sanot, Lauren sanoi nilkuttaen kohti huoneen ovea.

XXXX

Siinä oli uusin osa. Toivottavasti piditte :)