Osassa on 52 kuvaa. Lukuiloa! :)

Jos kanava pujottelusta olisi MM-kisat, olisi Cassandra luultavasti voittaja. Cassandra ei pitänyt mistään ohjelmasta, mitä televisiosta tuli, joten hän vaihtoi kanavaa kymmenen sekunnin välein.
Viimein Cassandra pysähtyi pidemmäksi aikaa jollekin tuntemattomalle kanavalle.

Cassandra raapi niskaansa kyllästyneenä. Hänen mielestään televisiosta tuli nykyään todella huonoja sarjoja.
Mielenkiinnosta Cassandra katsoi ohjelman nimen.
- Piinattu? Cassandra luki ääneen. Epämiellyttävän lähellä minun elämääni, Cassandra ajatteli ja oli vaihtamassa kanavaa, mutta ovikello soi ennen kuin hän ehti tehdä mitään.

Cassandran luona ei normaalisti käynyt ketään, koska hän vältteli ulkona käymistä. Hän pelkäsi Luciania ja eristäytyi sen takia melkein kokonaan.
Ulko-oven edessä hän hieman epäröi, mutta avasi kuitenkin oven ja huokaisi samassa helpottuneena.

Mutta vaikka hänen olonsa oli helpottunut, oli hän osaksi myös hyvin yllättynyt. Oven takana nimittäin seisoi Chelsey, tyttö, kenet hän oli tavannut Lucian ja selli episodin aikana.
- Heips! Chelsey heilautti kättään.
- Chelsey? Onko kaikki hyvin?
Cassandra oli aivan ihmeissään, sillä hän oli viimeksi tavannut hänet silloin kun Cassandra muutti uuteen asuntoonsa. Siitäkin oli jo kolme kuukautta.
- On! Hienosti!

- Mikä sitten sinut tänne toi?
Chelseyn kasvoille nousi leveä hymy.
- Nooh...Ajattelin tulla vain huvikseni käymään.
- Tule sitten toki sisälle, Cassandra siirtyi pois oviaukosta ja sulki oven Chelseyn lähdettyä olohuoneeseen.

- Mitäs sinulle kuuluu? Chelsey kysyi huolettomasti.
- Hyvää, entäs sinulle?
- Hyvää minullekin, Chelsey vastasi ja käänsi katseensa kohti televisiota.
Hetken aikaa oli ihan hiljaista.

- Hei, ihan oikeasti. Sinulla on varmasti jokin taka-ajatus. Miksi tulit käymään?
Chelsey epäröi selvästi pitkän ajan.
- No, okei, okei! hän huudahti ja nosti kätensä ilmaan.

- Vastaa ihan rehellisesti, Cassandra. Milloin olet viimeksi irtautunut arjesta ja lähtenyt juhlimaan?
- On siitä ehkä aikaa...no..., Cassandra vältteli.
- Oletko koskaan juonut? Chelsey heitti haastavasti.

- Ei ole tullut tarvetta.
- Eikä! Sinun on pakko päästä johonkin juhlimaan! Tuo kotona pysyminen ei tee sinulle todellakaan hyvää. Ei Lucian sinua koko ajan jahtaa.
- Ei onnistu! Hän voi iskeä milloin tahansa!

- No, ehkäpä sinä vähän liioittelet. Ei hän sinua jaksa hakea 24/7.
Yhtäkkinen ääni kuului Cassandran vierestä sohvan takaa.

- Ei hel...! Adrian! Mistä sinä tulit?! Cassandra huudahti sydän hakaten.
- Parvekkeen kautta, Adrian vastasi rauhallisesti.
- Et tee tuota enää ikinä varoittamatta!

- Nyt saan kuitenkin häädön asunnosta, koska huusin!
- Et sinä ehkä nyt heti ensimmäisellä kerralla häätöä saa. Ota nyt ihan rauhallisesti, Adrian pyöräytti silmiään.
- No aivan sama, mutta asiasta toiseen. En ole lähdössä mihinkään niin kauan kuin Lucian on perässäni!

- No, ota Lucian perästäsi pois, Adrian nauroi.
- Heko, heko. Älä nyt heitä mitään kaksimielistä huumoria tähän. Tämä on vakavaa, Cassandra murahti.
- Kaksimielisillä on aina hauskempaa, Adrian hymyili kohottaen toista kulmakarvaansa.
Cassandra tyytyi vain mulkaisemaan vihaisesti.

Cassandra nousi ylös sohvalta ja käveli kohti keittiötä. Hän tarvisti jotain järkevää tekemistä, joten hän laski vettä tiskialtaaseen ja puristi pesuainetta mukaan.
Hän alkoi jynssätä astioita kovalla voimalla. Hän purkasi aina ahdistuksensa tiskaamiseen.

- Jos sovitaan, että sinä tulet meidän kanssamme edes kerran juhlimaan, jotta saat muuta ajateltavaa. Ajattelemme kokonaan vain sinun hyvinvointiasi, Chelsey nojasi työtasoon Cassandran takana.

- Jos ajattelette minun hyvinvointiani, antakaa minun jäädä kotiin. Täältä minua ei ainakaan löydetä.
- Tulemme hakemaan sinua huomenna kymmeneltä. Nähdään silloin, Adrian sanoi yhtäkkiä.

- Ei..., Cassandra kääntyi nopeasti.
Hän huokaisi syvään. Hänellä ei ilmeisesti ollut vaihtoehtoja.

Sillä molemmat olivat häipyneet, eivätkä olleet jääneet vastaanottamaan kieltäviä vastauksia.

XXXX

Myöhemmin yöllä Cassandra mietti ulos menemisen hyviä ja huonoja puolia. Ehkä minä olen liian vainoharhainen.

Cassandra lakkasi kuitenkin murehtimasta ja sulki silmänsä. Hän kuvitteli itsensä juhlimassa. Ehkä siellä ei tosiaan satu mitään?
Hän nousi ylös sängyltä ja meni vaihtamaan yövaatteet.

XXXX

Hyppy alas ja täysillä juoksu, koko aamupäivän tuo sama lause oli pyörinyt hänen päässään. Kathy oli alkanut kouluttamaan häntä Luciania vastaan. Hänen lihaksiinsa sattui niin, että hän melkein kyynelehti, mutta hän ei voinut luovuttaa.

- Juokse nopeammin! Kathy huudahti, vaikka Cassandra oli jo käyttänyt melkein kaikki voimansa.
Cassandra oli itkun partaalla, mutta hän ei voinut antaa sen häiritä.

Cassandra pudottautui maahan ja tunsi nilkassaan vihlaisun. Hän pysähtyi katsomaan nilkkaansa, mutta ei ehtinyt kauaa sitä katsella.
- Jatka! Et voi antaa oikeastikaan minkään jalan häiritä sinua taistelussa! Kathy huusi melkein raivoissaan.

Hän kiipesi lujaa ylös, mutta nyt hänen kätensä eivät enää pitäneet.

Hän putosi maahan lujaa ja satutti selkänsä.
- Ylös, ylös! kuului taas huuto.

En kestä tätä, Cassandra ajatteli surkeana. Hänen selkäänsä särki, nilkka oli luultavasti nyrjähtänyt pahasti ja lihakset olivat loppuun palaneet.
Koska hänen ei kuitenkaan sallittu lopettaa, hän lähti uudelleen juoksuun.

XXXX

Kathy vaati myös, että Cassandra opettelisi käyttämään voimiaan. Hän oli jo valmiiksi väsyksissä, joten siitäkään ei tullut mitään.

Hän yritti aina osua vastapäisen seinän edessä olevaan mallinukkeen.

Kuitenkin aina hän osui ohi.
Cassandra kuuli selvästi kuinka Kathy huokaili kiivastuneena hänen vieressään.

- Voimme lopettaa tältä päivältä. Ei tästä tule mitään, Kathy heilautti kätensä ylös, kuin luovuttaakseen.
Cassandra oli pettynyt itseensä. Tätä menoa en ikinä voita Luciania.

XXXX

Illemmalla oli se hetki mitä Cassandra ei ollut odottanut. Hän ei ollut koskaan ennen käynyt juhlimassa baarissa, joten hän oli todella kokematon tälläisissä jutuissa.
Häneen ei oikeastaan onneksi sattunut mihinkään enää, paitsi hetkellisesti välillä.

Puhdistettuaan kasvonsa Cassandra katsoi peiliin huolissaan. Hän tiesi, että hän ainakin laittaisi hiuksensa ja meikkaisi, mutta miten?
- Ääh, Cassandra huokaisi ja lähti pois vessasta. Hän aikoisi meikata sitten kun oli pukeutunut.

XXXX

Cassandra kulautti juomansa kurkkuunsa. Hän ei ollut enää pysynyt juomien laskuissa mukana ja kaiken lisäksi hän oli juonut todella nopeasti, joten hänen ajatuksen kulkunsa oli hieman vähentynyt.
- Kannattaisiko sinun ottaa ensimmäisellä juomiskerrallasi vähän rauhallisemmin? Adrian kysyi naurahtaen.
Hän oli itsekin juonut, mutta hän ei ollut humalassa, koska hänellä ei ollut verenkiertoa, mihin alkoholi imeytyisi.

- Älä nyt! Cassandra huudahti hieman lujaa ja lisäksi meinasi horjahtaa tuolilta.
- Onneksi Chelsey ei ole näkemässä. Hän saattaisi järkyttyä pahanpäiväisesti, Adrian pyöräytti silmiään.
Chelsey oli lähtenyt vanhan kaverinsa kanssa juttelemaan, kun oli nähnyt tämän samassa juhlapaikassa, missä he olivat.

- Päästä heittää niin vietävästi, Cassandra kuiskasi hiljaa pidellen päätään.
- Pidä välillä vähän taukoa.
- Eipä onnistu!
Yhtäkkiä Cassandra hypähti alas baarituolilta ja lähti juoksemaan kohti tanssilattiaa.

- Ei jumankauta, Adrian kuiskasi ääneen ja kulautti juomansa niin, että enää lasin pohja kiilsi lopuksi.
Adrian nousi tuolilta ja meni katsomaan, ettei Cassandra rikkoisi kauheasti paikkoja.

- Hui! Cassandra nauroi, kun hän horjahti rajusti.
Adrian ilmestyi juuri taakse ottamaan hänestä kiinni, ettei hän iskeytyisi lattiaan. Hän nosti Cassandran pystyyn ja irrotti hänestä.

- Kuule Adrian..., Cassandra kikatti.
- No?
- Sinä olet tosi kiva. Olen ihan oikeasti tosi ilonen, että tulin mukaan.
- No, sehän on sitten hyvä, Adrian nauroi.
- Minulla on niiin kivaaaa! Cassandra huudahti ja kietoi kätensä Adrianin kaulan ympärille.
- Mitä jos vietäisiin sinut jo kotiin?
- Eikää!
Mutta kielloista huolimatta hän talutti Cassandraa ulos baarista.

XXXX

- Kiitos kun saatoit minut kotiin, Cassandra sammalsi ja vinkkasi silmää.
- Eipä mitään, Adrian hymyili.

Yhtäkkiä Cassandra heittäytyi Adriania kohti. Vaistomaisesti Adrian kietoi kätensä hänen ympärilleen.
- Minä ihan todella pidän sinusta, Cassandra kuiskasi ja katsoi sitten Adriania koiranpentu ilmeellä.
- Otetaan tuo todesta sitten kun olet selvänä.

- Näytän sen sinulle, Cassandra naurahti ja suuteli Adriania.
Adrian oli yllättynyt eikä tiennyt mitä tehdä. Mutta lopulta hän antoi olla ja katsoa mihin se johtaisi.

Se johti tietenkin siihen, että pian sängyssä ei ollut enää tilaa viattomalle pehmosammakolle.

XXXX

Aamulla Cassandran päässä jomotti ja hänellä oli huono-olo. Silti hänen oli pakko saada kahvia.
Kuppi tärisi hänen kädessään, kun hän kaatoi mustaa juomaa kuppiin.

Cassandran herätessä Adrian oli jo lähtenyt, sillä hän ei voinut jäädä, koska aurinko oli jo nousemassa.
Kun Cassandra oli herännyt siihen, että Adrian oli lähtenyt, tämä ei ollut sanonut mitään. Hän oli vain pukenut päälleen ja häipynyt.
Koko ajan Cassandran mieltä vaivasi oliko hän tehnyt jotain väärin. Hän muisti kaiken mitä oli tehnyt, mutta hän ei katunut ainakaan mitään.

Cassandra hörppäsi mukistaan ja päätti asian olla siihen asti, että Adrian tulisi käymään auringon laskettua, ehkä.

Cassandraa rupesi taas hermostuttamaan, sillä hän pelkäsi sitä, että Adrian suuttui hänelle ja häipyisi lopullisesti.
Hän joi nopeasti kahvin loppuun ja meni äkkiä tiskaamaan. Hän rentoutui heti, kun sai jynssätä taas tiskejä.

XXXX

Päivä kului tuskallisen hitaasti. Cassandra tuijotti televisiota kauan, eikä hän edes keskittynyt siihen mitä sieltä tuli.

Tunnit kuluivat ja hän oli edelleen sohvalla hermostuneena. Hänellä ei ollut enää tiskejäkään, joita voisi pestä.
Hän harkitsi hetken, jos hän ottaisi kaapista lautasia ja rupeaisi jynssäämään niitä.

Hän sammutti television ja alkoi pomppia rauhattomasti sohvalla. Mutta kun hän huomasi, että jalkoja särki eilisen kuntoilun jäljiltä, hän luovutti ja istui takaisin sohvalle.

Myöhemmin hän vaihtoi liikunta-asun päälleen ja kokeili jos saisi vetreytettyä hieman lihaksia, etteivät ne olisi liian kipeät. Hän kuitenkin epäonnistui ja tallusti kyllästyneenä makuuhuoneeseen vaihtamaan takaisin arkivaatteet päälle.

Sisällä kävi ahdistavaksi ja koska oli kesä, ilma oli todella lämmin. Sen vuoksi Cassandra meni istumaan parvekkeelle. Se ei auttanut paljoa, mutta hänen olonsa viileni edes hiukan.

- Tuskallista..., Cassandra kuiskasi hiljaa ja meni makuulleen parvekkeelle.
Häntä väsytti, joten hän sulki silmänsä. Pian hän nukahti siihen.