No niin, nyt ilmestyi uusin osa, jossa on 105 kuvaa :) Mutta koska tästä osasta tuli niin pitkä, seuraavasta osasta tulee vain noin vähän yli kolmenkymmenen kuvan mittainen. Lukuiloa ja hyvää vappua!

Ilta oli todella hiostavan lämmin. Joskus Cassandra ei osannut päättää pitikö hän kesästä vai ei. Tällä hetkellä hän ei pitänyt.
Hän oli juonut jo monta litraa vettä ja oli taas menossa hakemaan lisää. Hän oli juuri avannut hanan, kunnes parvekkeen ovi kävi.
Hänen sydämensä löi yhden ylimääräisen lyönnin, mutta silti hän joi veden rauhassa. Pian hän oli juonut veden lasista viimeistä tippaa myöten ja hän tiesi, mitä hänen oli kohdattava.

Cassandra huomasi kätensä hieman tärisevän, kun hän laski lasin altaan reunalle. Hän käveli rauhallisesti pois pienestä keittiöstään ja valmistautui kokemaan hetken, jota hän oli jännittänyt koko päivän.
- Hei, Cassandra aloitti hiljaa. Hänen äänensä värisi hieman. Hän torui itseään, koska kuulosti mielestään todella säälittävältä.

- En ole tyytyväinen eilisen yön tapahtumiin, Adrian sanoi suoraan.
Cassandra vaikeni. Hän ei tiennyt yhtään mitä vastata.
- Ööh...Ei kai se niin kamala tapahtuma ollut. Se oli vain yksi moka. Se voi sattua kenelle tahansa.
Adrian vilkaisi vihaisesti muualle. Cassandra ihmetteli valtavasti Adrianin suuttumusta.

- Vai oliko se sinun mielestä hirveä kokemus? Mistä kiikastaa? Cassandra alkoi turhaantua Adrianin hiljaisuuteen.
- Se oli todella iso virhe! Adrian korotti ääntään raivostuneesti.
Cassandra kavahti melkein huomaamattomasti.

- Ja koska tein pahan virheen, aion lähteä muualle.
- Lähteä?
Adrian vastasi nyökäten. Cassandra katseli lattiaa hiljaa.
- Miksi? Ei se niin paha virhe ollut.
- Oli se.

- Argh! Mistä lähtien sinusta tuli tuollainen liioittelija?! Harrastimme kerran liikuntaa peiton alla ja sinä olet heti lähtemässä.
- On parasta, että lähden nyt samantien. Hyvästi ja toivon hyvää jatkoa sinulle.
- Adrian..., Cassandra aloitti.

Adrian pakeni nopeasti parvekkeelle ja hyppäsi kaiteen yli jättäen Cassandran katselemaan toivottomana.
Cassandran ajatukset olivat sekaisin. Taas yksi ihminen, tai oikeastaan vampyyri, oli jättänyt hänet.

Hän lysähti lattialle istumaan. Hän tunsi pientä pakokauhua. Kuka enää loppujen lopuksi olisi hänen tukenaan?
Cassandra katseli tyhjyyteen. No, luultavasti kukaan ei ainakaan joudu Lucianin kynsiin minun takiani, hän yritti ajatella positiivisesti.

XXXX

Kuukauden kuluttua...

Cassandra tasapainoili omassa makuuhuoneessaan yrittäessään laittaa vanhoja lenkkareitaan jalkaan. Kengät olivat jo hieman pienet, mutta hän ei ollut saanut aikaiseksi ostaa uusia.
Juuri kun Cassandra sai pitkän taistelun jälkeen kengät jalkaan, kännykkä alkoi soimaan yöpöydällä.

 

- Haloo? Cassandra vastasi varovasti. Hän ei odottanut puhelua.
Cassandra oli lopettanut vastaamasta kännykkään omalla nimellään oman turvallisuutensa vuoksi. Hänen mielestään oli parempi vain vastata nimettömästi. Kyllä soittaja sitten luultavasti kysyisi vastaajan nimeä. Kuten tässäkin tapauksessa.
- Cassandra? kuului Kathyn ääni kännykästä.
Cassandra helpottui heti.

- Niin? hän kysyi kummissaan. Kathy soitti hänelle todella harvoin.
- Missä viivyt?

- Kuinka niin?
- Sinun piti olla täällä jo viisi minuuttia sitten.
Cassandra oli hetken hiljaa. Hän mietti olivatko he todella sopineet jonkun tarkan ajan.
- Hetkinen, sinä sanoit tarkalleen, että näemme siinä joskus yhden maissa. Et puhunut, että paikalla täytyy olla tarkkaan kello 13.00.

- En ole sanonut. Olen sinun kouluttajasi ja sinun täytyy aina kuunnella ja totella minua! Kathy sanoi ärsyyntyneenä.
Cassandralla alkoi pinna kireentyä.
- Mikä juttu tämä nyt on? Et ole ikinä ollut noin tarkka.
- Nyt olen! Nyt tulet tänne välittömästi, koska minä käsken!
- Jos menemme tälle linjalle, voin suoraan sanoa, että olen täysi-ikäinen ja teen omat päätökseni. Nyt päätän etten tule sinne, koska olet noin hermona. Kuulemiin!
- Cassandra...! kuului vielä huuto kännykän toisesta päästä ennen kuin Cassandra ehti sammuttaa puhelinta.

Cassandra lysähti istumaan nojatuoliin. Hänen päiväohjelma menisi nyt uusiksi.
Miettiessään miten voisi viettää iltapäivän, kuului yhtäkkiä lattian narinaa olohuoneesta.

Hän nousi ylös välittömästi ja jäi kuuntelemaan aivan hiljaa. Hiljaisuus oli todella aavemainen. Enää ei kuulunut pihaustakaan.
Cassandra lähti varovasti hiippailemaan ovea kohti.
Hänen vatsassaan kiersi kummasti, kun hänen päähänsä tuli ajatus, että tulija voisi olla Adrian, mutta hän luopui ajatuksesta heti. Olihan Adrian laittanut välit poikki.

Cassandra avasi ovea hieman kerrallaan. Ovi narisi hiljaa. Hän astui askel kerrallaan lähemmäs olohuonetta.
Cassandra jännitti valtavasti. Pahimmassa tapauksessa hän saattaisi joutua taistelemaan jotakuta vastaan.

Hän käveli olohuoneeseen hitaasti ja katseli tarkasti ympärilleen, muttei nähnyt ketään. Hänen olonsa alkoi hieman helpottua, mutta kummastus oli sitäkin suurempi. Mistä lattian narina oli lähtenyt?

Oliko hän kuullut omiaan?
Cassandra astui askeleen eteenpäin.

Pian kuului tömähdys Cassandran takaa. Hän kääntyi todella nopeasti. Adrenaliini virtasi hänen suonissaan voimakkaasti. 
Hänen taakseen oli ilmestynyt tuntematon henkilö, joka näytti aivan ninjalta.

Ninja yritti potkaista Cassandraa jalkoihin saaden tämän kaatumaan, mutta Cassandra ehti hypätä seisomaan käsilleen.
Cassandra hyppäsi takaisin seisomaan jaloilleen.

Hän kääntyi nopeasti ja yritti potkaista ninjaa, mutta tämä väisti iskun kuin Cassandran katsomissa elokuvissa.
Pian tapahtui jotakin odottamatonta. Ninja pongahti takaisin ylös salamannopeasti ja iski Cassandraa nyrkillä vatsaan ja kun Cassandra kumartui pidellen vatsaansa, ninja vei jalkansa Cassandran jalkojen taakse ja veti Cassandralta jalat alta.

- Riittää jo, kiitos, kuului miehen ääni, kun Cassandra makasi kivuissaan lattialla.
Kyllä Kathy olisi nyt pettynyt, hän ajatteli maatessaan hävinneenä.
- Nouse vain ylös, mies sanoi ilmeisesti Cassandralle.
Cassandra nousi varovasti ylös ja huomasi ninjan kadonneen jonnekin.

- On suuri kunnia päästä tapaamaan sinua, Cassandra Darlen.
- Kuka olet? Cassandra kysyi vihaisesti.
- Heh, aivan. Olen Will. Lähestymistapani oli varmasti ikimuistoinen, mutta tiesin, että jos olisin vain ilmestynyt oven taakse, olisit lyönyt oven kiinni.

- Luultavasti, mutta sano nyt sitten mikä mahtaa olla niin tärkeää, että minut täytyy lyödä lattiaan sen vuoksi?
- Asia on niinkin tärkeä, että siinä on kyse sinun elämästä ja kuolemasta.
Cassandra oli pitkään aivan hiljaa.
- Kuinka niin? hän kysyi hiljaa.

Will hymyili hieman huomatessaan saaneensa Cassandran mielenkiinnon.
- Tietojeni mukaan olet liittoutunut taivaanvartijoiden kanssa, Will aloitti.
- Miten sinä siitä tiedät?
- Minulla on keinoni, mutta suoraan sanoen liittosi heidän kanssa ei ole turvallinen.
- Oletko sinä Lucianin puolella? Cassandra kysyi hieman hiljempaa.
Will huomasi, että Cassandran käsi meni nyrkkiin.
- Voi kuule, minä olen kolmannen osapuolen puolella, Will naurahti.

- Kolmannen?
- Ei ole yllättävää ettet ole kuullut meistä, Will sanoi ja hänen äänestään kuului pieni ärtymys.
- Kuinka niin?
- Taivaanvartijat haluavat pitää sinut siinä uskossa, ettei sinulla ole muita mahdollisuuksia kuin pahuus tai puhdas hyvyys, mutta oikeasti on kolmaskin puoli. Kolmas puoli, eli minä ja moni muu, kannatamme hyvän ja pahan tasapainoa eli ei ole täysin pahaa eikä myöskään täysin hyvää maailmaa.

- Mitä tarkoitit sillä, että on kyse mínun elämästäni ja kuolemastani, Cassandra kysyi rauhallisesti.
- Et ole varmaankaan ajatellut asiaa siltä kannalta, että se minkä maailman he haluavat on täynnä puhdasta hyvyyttä. Vaikka sinä autatkin heitä sen toteuttamisessa, sinä olet silti..., Will keskeytti lauseen, jotta Cassandra tajuaisi asian itse.
Cassandra mietti hetken aikaa, mistä Will oikein puhui.
- Minä olen silti uhka, koska minä olen puoliksi pahuutta.
- Siksi he aikovat tuhota sinut sitten kun sinusta ei ole enää hyötyä. Olet heille este täysin hyvään maailmaan.

- En usko sinua, Cassandra kuiskasi, mutta hänen äänestään kuului epävarmuus.
- Kuule, Cassandra. Tiedätkö miksi kerron tämän sinulle? Kerron sen koska haluaisimme tehdä sinusta uuden maailman johtajan. Kuka olisi parempi johtamaan maailmaa kuin sellainen, kuka on puoliksi hyvää ja puoliksi pahaa? Mutta jätän sinut miettimään. Otan sinuun yhteyttä myöhemmin, Will sanoi vakavasti ja lähti ovesta ulos.
- Voi luoja, Cassandra kuiskasi Willin lähdettyä ja pudottautui istumaan lattialle. Hänen ajatuksensa olivat täysin sekaisin.

XXXX

Kathy oli saapunut seuraavana päivänä torumaan Cassandran lapsellista käytöstä.
Cassandra oli koko eilisen yön miettinyt
 Willin kertomia asioita ja nyt hän ei enää ollut varma mitä hän oli tekemässä. Hän ei olisi halunnut uskoa Williä, mutta silti hänen mielessään piileksi se pieni mahdollisuus, että Will olisi oikeassa.

- Vastaa minulle ihan suoraan. Mitä minulle tapahtuu kun taivaanvartijat voittavat taistelun? Cassandra kysyi.
Kathy käänsi katseensa maahan.

- Jatkat luultavasti elämääsi normaalisti, Kathy vastasi, mutta Cassandra huomasi, että hän valehteli.
- Se oli totta, Cassandra kuiskasi hiljaa.

- Huomaan kyllä että valehtelet. Vai mitä, että aioitte tappaa minut kun minusta ei enää ole hyötyä? Cassandra kysyi.
- Mitä? Älä hupsi! Kuka tuollaista on sinulle väittänyt?

- Kathy, tiedän, että se on totta.
- Kuka on tuollaista väittänyt? Kerro nimi, Kathy sanoi rauhallisesti.
- Kuinka sinä kehtaat? Cassandra vastasi.

- Kuinka uskoinkaan, että olet ystäväni! Cassandra huudahti.
- Kerro nimi! Kathy vastasi.
- Mitä sillä nimellä on väliä, Cassandra pudisti päätään.

- Ääh, en jaksa tapella tälläisestä. Hyvä on! Sinut tapetaan kun sinusta ei ole hyötyä! Kathy huudahti.
Cassandrasta tuntui kun häneltä oltaisiin lyöty ilmat pihalle. Hän tiesi hänet tapettaisiin, mutta nyt kun hän kuuli sen Kathyn suusta se tuntui murskaavalta.

- Kuinka pystyit esittämään ystävääni, vaikka tiesit koko ajan, että minut tapetaan. Miksi edes ylipäätään autan teitä!? Cassandra huusi.

- Autat meitä, koska sinulla ei ole muita vaihtoehtoja. Ikävä kyllä kuolet joka tapauksessa, Kathy sanoi hymyillen.
- On parempi, että häivyt, etkä ikinä tule takaisin.
- Jos luulet pääseväsi taivaanvartijoista noin vain, olet väärässä. Nähdään taas, Cassandra.

Cassandra jäi raivostuneena olohuoneeseen, kun Kathy lähti ovesta ulos. Jotenkin hänestä tuntui, että hän oli vielä vaarallisemmassa tilanteessa, kuin ennen. Nyt hänellä oli perässään Lucian sekä taivaanvartijat.

XXXX

Juuri kun Cassandra oli tiskaamassa hermostuksissaan, kännykkä soi.
Hän kuivasi nopeasti kätensä ja vastasi puhelimeen.
- Haloo?

- Hei, Cassandra. Miten kävi? Willin ääni kuului kännykästä.
- Oli tällä kertaa oikeassa, mutta ei se silti osoittanut, että olet luottamuksen arvoinen.
- Kyllä minä sen ymmärrän, mutta saisinko yrittää ansaita luottamuksesi?
- Yritä vain, mutta epäilen, ettei se ole mahdollista niin vain, Cassandra vastasi.

- Meidän joukossamme on yksi sinullekin tuttu ihminen, Will paljasti.
- Kuka? Cassandra kiinnostui heti.
- Voisinpa kertoa, mutta koska et ole vielä varma millä puolella olet, en voi kertoa, koska saatat käyttää sitä tietoa vääriin aikeisiin. Mutta lupaan, että jos tulet käymään täällä, voit luottaa meihin sata prosenttisesti.
- En oikein tiedä..., Cassandra epäröi.
- Tule käymään osoitteessa Capsreet 15, jos kiinnostuksesi kuitenkin herää.
- Minä katson, Cassandra vastasi ja sammutti puhelimen.

Cassandra kirjoitti osoitteen ylös ja katsoi sitä hetken. Hän lupasi itselleen miettiä asiaa ja jätti lapun ruokapöydälle.

XXXX

Myöhemmin iltapäivällä Cassandra harjoitteli balettia. Hänelle oli jäänyt orpokodista tapa harjoitella sitä ainakin pari kertaa viikossa.

Mutta tällä kertaa hän ei pystynyt kunnolla keskittymään harjoitteluun. Hänen mielessään pyöri koko ajan kolmas osapuoli tässä taistelussa.
Lopulta Cassandra päätti lähteä käymään osoitteessa. Hän tiesi, että se saattoi olla vaarallista, koska hän ei tiennyt mitä odottaa, mutta hän halusi tietää enemmän kolmannesta osapuolesta.

Hän halusi kuitenkin valepuvun, koska aikoi lähteä ulos talosta. Hänellä ei ollut mitään hyviä asuja, mutta hän yritti koota jotain niistä mitä hänellä oli.

Lopputulos ei ollut mitä parhain, mutta hänellä ei ollut vaihtoehtoja.
Cassandra nappasi avaimet taskuunsa ja lähti asunnosta jännittäen tulevaa.

XXXX

Cassandra käveli pitkin katuja ja suunnistaen tieviittojen avulla.
Hän oli huomannut, että hän oli koko ajan siirtynyt lähemmäs ja lähemmäs epäilyttävää seutua. Hän ei ollenkaan pitänyt tilanteesta ja mietti jo takaisin kääntymistä.

Kuitenkin uteliaisuus vei voiton ja hän jatkoi matkaa.

Hieman vainoharhainen hän kyllä oli, sillä aina kun joku tuli vastaan, hänen piti piiloutua hattunsa alle.
Hän pelkäsi, että joku Lucianin kätyri tunnistaisi hänet ja nykyään myös joku taivaanvartijoista saattaisi huomata hänet.

Vihdoin Cassandra pääsi perille. Hän seisoi suuren tehtaan edessä. Hän tunnisti rakennuksen vanhaksi kenkätehtaaksi, joka lopetettiin omistajan vararikon vuoksi.
Hän ei tiennyt, että tehtaassa jopa asuisi joku.

Hän käveli tehtaaseen ja kauhisteli tämän kuntoa. Rikkinäisiä laatikoita ja esineitä oli nurkissa. Joku vanha lattiamoppi ämpäreineenkin oli jäänyt.

- Cassandra! Kuinka ilahduttavaa! Joku mies huudahti.
Cassandra kääntyi nopeasti katsomaan ja huomasi Willin seisovan lääkärin takki päällään huoneen toisessa päässä.
Hän käveli Willin luokse rauhallisesti.

- Vaikka tulinkin, se ei tarkoita, että luottaisin sinuun, Cassandra sanoi heti ensimmäiseksi.
Hän ei halunnut, että tulisi mitään väärinkäsityksiä.

- Ei tietenkään. Kyllä minä tiedän, että minun täytyy ansaita luottamuksesi, Will myönsi vakavasti.
- Seuraa vain minua, Will lisäsi.

Will lähti kävelemään eteenpäin ja vei Cassandran tehtaan käytäville. Viimein he astuivat ovesta ja päätyivät täysin valkoiseen tilaan.

- Tämä paikka estää tuntemattomia pääsemästä meidän tiloihimme. Tähän laitteeseen täytyy syöttää koodi, jotta pääsee menemään lasin läpi, Will kertoi.
- Mutta eihän lasin läpi voi mennä, Cassandra kummasteli.
- Me kehitämme paljon uusia keksintöjä ja tämä on yksi niistä. Tämä "ikkuna" on sellainen, että kun syöttää oikean koodin, kuten vähän aikaa sitten kerroin, niin siinä oleva lasi muuttuu takaisin nestemmäiseksi kuitenkaan kuumentumatta polttavaksi. Sen jälkeen se muuttuu vähän ajan päästä takaisin entiselleen.
- En ollut koskaan hyvä fysiikassa ja kemiassa, Cassandra vastasi Willin selitykseen.
Will vain naurahti.

Kun Will oli näppäillyt koodin taululle, siihen ilmestyi hänen kuvansa.
- Tervetuloa Will, kuului konemainen naisen ääni jostakin.

Sen jälkeen Will käveli nopeasti lasin läpi. Cassandra seurasi perässä, koska pelkäsi sen jähmettyvän juuri silloin kun hän olisi kulkemassa sen läpi.
Häntä värisytti ajatus minkälaista olisi jäädä siihen, juuri silloin kun lasi jähmettyisi.

Will ohjasi hänet toisesta ovesta. Sitten Cassandra päätyi tilaan, joka muistutti jonkinlaista tutkimuskeskusta.
- Tutustu toki rakennukseen. Löydät minut, kun kuljet portaita ylös. Siinä on melkein heti vieressä kirjasto. Olen siellä.
Cassandra vain nyökkäsi ja jäi tutkailemaan tauluja. 

Seinän taulut esittivät joitakin henkilöitä. Niiden alla oli numerot, joten Cassandra päätteli ihmisten olevan asukkaita.
Muut kaksi näyttivät tavallisilta ihmisltä, mutta numero kymmenessä oleva taapero ei.
Hän on ilmeisesti jostakin muualta, Cassandra päätteli.

Kääntyessään katsomaan toisen seinustan tauluja, hän järkyttyi näkemästään. Numero kahdeksan yläpuolella roikkui kuva hänelle harvinaisen tutusta miehestä.
Kylmät väreet hiipivät pitkin Cassandran selkää hänen tajutessaan, että Adrian olisi luultavasti nyt samassa rakennuksessa.
Katsellessaan eteenpäin tauluja, hän huomasi myös Adrianin sisaren asuvan täällä. Se ei oikeastaan enää Cassandraa yllättänyt. Hän tiesi jotenkin, että Adrian ja Chelseyn asuvan samassa paikassa.

Cassandra jatkoi matkaa etsien portaita. Hän kulki tietokone täytteisen huoneen ohi sekä jonkinmoisen kuntosalin ohi. Hän huomasi, että miltei jokaista huonetta peitti lattiasta kattoon ulottuvat ikkunat.
Käytävän päästä Cassandra löysi portaat, mitä pitkin hän pääsi yläkertaan ja sieltä kirjastoon, missä Will odottikin jo häntä.

- Minkälaisen ensivaikutelman sait rakennuksesta? Will kysyi innostuneena.
- Aika paljon ikkunoita joka puolella.
- Täällähän asuu paljon asukkaita kenellä on jonkilaisia erikoisvoimia. Ikkunat ovat sitä varten, että voimme niiden läpi tarkastella heitä. Tietenkin aina heidän suostumuksellaan, Will selitti.

- Miksi tälläinen on rakennettu?
- Sinä tiedät, että taivaanvartijoilla ja Lucianilla on suunnitelmana valloittaa maailma, kuten aina kaikilla tarinoiden pahiksilla. Me aiomme estää sen. Me keräämme erilaisia taitoja ja jokainen asukas liitetään erikoisjoukon. Heidän avullaan tuhoamme hyvän ja pahan ja luomme maailman, joka on tasainen. Sinä olet erittäin tärkeässä osassa.
- Kuinka niin? Siis sen lisäksi, että minä tulen sinun kertomasi mukaan hallitsemaan, Cassandra kysyi hyvin epäluuloisesti.

 - Hallitsemisen lisäksi, sinä olet ainoa, joka kykenee tuhoamaan taivaanvartijat ja Lucianin.
- Ainoastaan minä? Miksi? Cassandra huudahti pari desibeliä kovempaa.
- Luulisi nyt, että pystyisit sen itsekin päättelemään, mutta sanotaan se nyt. Sinä olet paljon vahvempi voimiltasi kuin he.

- Vau...minä olen saanut sellaisen käsityksen, että minä olen heikompi kuin he. Siksi en ole uskonut voittavani koskaan Luciania tai edes harkinnut nousevani taivaanvartijoita vastaan, Cassandra myönsi yllättyneenä.
- No, nyt kuulit totuuden, Will hymyili.

- Mutta nyt on parasta, etten kerro vielä enempää, että saat sulatella tätäkin tietoa. Voit lähteä kotiisi tai tutustua rakennukseen. Lisään vielä, että toivoisimme todella, että liittyisit meidän puolellemme, Will sanoi toivokkaasti.
Cassandra nousi sohvalta ja nyökkäsi Willille vastaamatta mitään. Hän ei halunnut antaa Willille mitään merkkejä hänen ajatuksistaan.

Astuessaan käytävälle hän näki pienen taaperon, jonka kuvan hän oli jo nähnyt alakerrassa. Tyttö hymyili hänelle viekkaasti.

Hänen ilmeensä viestitti jotenkin sen, että hän tiesi ja ymmärsi paljon enemmän kuin Cassandra.
Cassandra mietti Willin kertomaa. Hänhän oli sanonut, että jokainen täällä liitetään erikoisjoukkoon, mutta eihän taaperoa voisi sellaiseen laittaa. Sehän olisi jo hirveää.

Tyttö käveli tyytyväisenä Cassandran ohi pitämättä ääntäkään.
Cassandra vain pudisti päätään ja lähti alakertaan.

XXXX

Alakerrassa Cassandra meni harjoitteluhuoneeseen. Siellä oli kaksi asukasta harjoittelemassa.
Hän tutkaili huonetta. Siellä oli paikka missä heitettiin kirvestä maalitauluun, samanlaisia harjoittelunukkeja millä Cassandra oli harjoitellut sekä samanlainen juoksun harjoittelurata.

Cassandra katseli miestä, joka juoksi harjoittelurataa kuin vanha tekijä.
Mies pysähtyi radan päässä ja huomasi Cassandran katseen. Mies hymyili lämpimästi ja tuli Cassandran luokse.

- Sinä olet varmaankin Cassandra! Olen Daniel, mies sanoi ja ojensi kätensä.
Cassandra kätteli miestä kevyesti.
- Tiedät nimeni, Cassandra hymyili.
- Niin tiedän. Täällä tieto kulkee hyvin. Oletkin se tärkein lenkki joukossamme.

- Niin taidan olla, ikävä kyllä, Cassandra myönsi.
- Mikä huono juttu se muka on?! Minun mielestäni olisi todella hauskaa olla sinä! Daniel hehkutti.
- Älä sano noin. Elämäni on ollut suoraan sanoen aika paskaa, Cassandra vastasi hymyillen.
Daniel naurahti ja katsahti sitten Cassandran ohi.
- Moro Adrian! Sinähän jo tiesitkin Cassandran, Daniel tervehti.
Cassandra hermostui heti.

Cassandra kääntyi katsomaan taakseen ja näki heti Adrianin.
- Adrian, Cassandra tervehti nyökäten vaisusti.
- Cassandra, Adrian tervehti samanlaisesti.

Cassandra kääntyi takaisin Danielia kohti.
- Oli todella mukava tavata, Daniel, mutta minun täytyy lähteä kotia kohti.
- Oli mukava tavata sinutkin, Daniel vastasi kummastuneena Cassandran ja Adrianin tervehdyksestä.
Nopeasti Cassandra meni Adrianin ohi katsomatta tätä silmiin. Pian hän oli jo pois rakennuksesta. Onneksi ulos mennessä ei tarvinnut numerokoodeja, joten hänen ei tarvinnut pyytää ketään apuun.

XXXX

Matkalla kotiin Cassandra tunsi itsensä todella tyhmäksi. Hän oli lähtenyt karkuun Adriania ja se oli hänen mielestään pohjanoteeraus.
Cassandra oli myöntänyt itselleen jo sen, että hän rakasti Adriania. Mutta hän tiesi, että Adrian ei tuntenut samoin.
Ehkä joskus pääsen yli Adrianista, Cassandra ajatteli toivokkaasti.

Kotona hän päätti rentoutua kerrankin oikein kunnolla. Hänen mielestään siihen oli oikea keino kokeilla nyt peliä joka oli joskus muinoin tullut tietokoneen mukana kun hän oli ostanut sen.
Aluksi Cassandra ei ymmärtänyt pelistä mitään, mutta pian hän oli kuin vanha pelaaja.
Ovikello kuitenkin soi ja Cassandran oli jätettävä peli siihen.
Cassandra nousi tuolilta ja ihmetteli kuka voisi oven takana olla tähän aikaa illasta.
Hän avasi ovea hieman ja yllättyi valtavasti.

- Lauren! Cassandra yllättyi.
- Heippa, Cassandra.

XXXX

- Ei ole kovin häävisti sinulla mennyt, Cassandra sanoi myötätuntoisesti.
Hän oli pyytänyt Laurenin syömään jotakin kuultuaan, ettei Lauren ollut syönyt viikkoon mitään muuta kuin jotakin roskiksista.
- Saanko kysyä...miten muille kävi? Cassandra kysyi.

Lauren haukksi palan leivästään ja söi sen rauhassa.
- No, orpokoti paloi maantasalle ja koska me kaikki olimme jo kohta kahdeksantoista vuotiaita ajateltiin, ettei se haittaisi jos meidät päästettäisiin aikaisemmin pois orpokoti järjestelmästä. Meille jokaiselle annettiin yksi vaatekerta mukaan. Sen jälkeen jokaisen meistä piti hankkia elantonsa ja asuntonsa itse. Jotkut pääsivät tavalliseen elämään mukaan ja jotkut, kuten minä, joutuivat huonompaan jamaan.
En saa asuntoa ilman työpaikkaa ja en saanut työpaikkaa, koska minulla ei ollut asuntoa. Jokaisessa työpaikassa, jossa kävin sanottiin etteivät he voi ottaa töihin mitään asunnottomia, koska meihin ei voi luottaa, Lauren kertoi.

- Tänään sitten näin sinut kadulla ja seurasin sinua.
- Sinä voit käydä täällä suihkussa ja voin antaa sinulle joitakin vanhoja vaatteitani. Saat myöskin nukkua täällä kunnes saamme järjestettyä sinulle jonkun paikan, Cassandra lupasi.
- Kiitos suunnattomasti! Lauren kiitti onnellisesti.

 

- Eipä mitään, Cassandra vastasi hymyillen.

XXXX

Yöllä Lauren kävi onnellisesti nukkumaan. Hän oli viimeksi nukkunut pehmeällä alustalla orpokodissa ja nyt hän nautti täysin sydämin, kun hän sai nukkua sohvalla.

Cassandrakin nukkuin levollisesti, mutta ennen nukkumaan menoa, hän oli tajunnut ettei Laurenilla ollut minkäänlaista peittoa.
Hän oli hakenut jotakin peittoa, mutta hänellä ei ollut missään vilttiäkään. Lauren oli vakuuttanut hänelle moneen kertaan, ettei hän tarvitse peittoa, koska nyt oli niin hiostava kesä. Lopulta Cassandra oli uskonut ja lopettanut etsinnät.

Keskellä yötä Cassandra heräsi Laurenin kirkaisuun. Vielä unenpöpperöisenä hän juoksi nopeasti olohuoneeseen.

- Mikä nyt? Cassandra kysyi hermostuneena.
- Tuo mies oli ilmestynyt yhtäkkiä olohuoneeseen! Lauren huusi.
- Mikä mi...Adrian, Cassandra sanoi kyllästyneenä, kun oli huomannut Adrianin seisovan sohvan vieressä.

- Älä huoli, Lauren. Tunnen tämän miehen, Cassandra vastasi.
- Adrian, voisitko tulla tännepäin ettet pelottelisi niin kauheasti ystävääni, Cassandra sanoi ja lähti makuuhuoneeseen.
Adrian seurasi kuuliaisesti perässä.

- No, mikä sai sinut pelottelemaan Laurenia? Cassandra kysyi ärtyneenä.
- Minulla oli asiaa sinulle.
- Sinunhan piti häipyä elämästäni, Cassandra sanoi hiljaa.

- Niin piti, Adrian nosti kätensä niskaan taakse ja nojasi seinään.
- Joten miksi olet täällä?
- Epäonnistuin ajatellessani, että voisin noin vain häipyä elämästäsi.
Cassandra nielasi vaikeasti.

- Joten kuvittelit, että voit noin vain tulla kaveeraamaan taas minun kanssani kuin mitään ei olisi tapahtunut.
- En ihan odottanut niin...
- Taatusti odotit
- Itse asiassa ehkä vähän, mutta rehellisesti sanoen, pidän sinusta liikaa jättääkseni sinut.
- Pidät minusta kaverina, Cassandra sanoi.

- Enemmän kuin kaverina, Adrian vastasi saaden Cassandran hiljaiseksi.
- Jaaha..., Cassandra vastasi hiljaisuuden jälkeen.

- Tiedän, ettet luultavasti anna minulle heti anteeksi, mutta haluaisin yrittää...suhdetta, Adrian hymyili.
- Suhdetta? Cassandra nielaisi kuuluvasti.

- Tämä tuli aika puun takaa, Cassandra myönsi.
- Tiedän, mutta minä pyydän, vastaa rehellisesti.

- No, kaipa se voisi onnistua, Cassandra suostui rauhallisesti, mutta mielessään hän riemuitsi suunnattomasti.

XXXX

Aamulla Cassandra oli antanut Laurenille vanhoja vaatteitaan. Nyt Lauren istui sohvalla katsomassa televisiota, kun Cassandra luki lehteä.
Lehteä lukiessaan Cassandra päätti minkä hän valitsisi puolekseen. Samasta ratkaisusta olisi hyötyä myös Laurenille.

- Mitä mieltä sinä olet tästä asunnosta? Cassandra kysyi ohimennen.
- Onhan tämä hieno, Lauren vastasi.

- Kuule, mitä sinä sanoisit, jos sinä muuttaisit tähän asuntoon? Tästä on maksettu parin kuukauden vuokra etukäteen enkä haluaisi ottaa niitä takaisin tämän kerrostalon omistajalta. Hän on niin mukava vanha rouva.
- Oikeasti!? Lauren hihkui.

- Ihan oikeasti.

- Mihin sinä sitten lähdet?
- Ajattelin muuttaa yhteen hienoon rakennukseen, Cassandra kertoi lyhyesti.
- Tämä on niin upeaa! Lauren huokaisi helpottuneena.
- Niin on.

XXXX

Cassandra katseli viimeisen kerran ulos entisen asuntonsa ikkunasta. Hän oli ottanut kaikki huonekalunsa mukaan ja nyt oli viimeinenkin tuoli saatu ulos asunnosta.
Hänen olonsa oli helpottunut. Hän oli liittynyt kolmannen osapuolen joukkoihin ja lisäksi hän seurusteli Adrianin kanssa.
Pian asunnon ovi kävi ja Cassandra kääntyi katsomaan tulijaa.

- Sinulla ei ole lupaa toimia näin. Tiedän mihin olet liittynyt, Kathy sanoi vihaisesti.
- Kathy, minulla on oikeudet omiin päätöksiin.

- Cassandra, sinun täytyy totella, Kathy sanoi raivostuneena.
- Suoraan sanoen...painu helvettiin, Cassandra kuiskasi Kathylle lopen kyllästyneenä siitä, että häntä määräiltiin.
Cassandra käveli rauhallisesti Kathyn ohitse.
- Sinä et anna minulle vaihtoehtoja, Cassandra, Kathy lausui hitaasti.
Cassandra ei tajunnut mitä hän tarkoitti.

Yhtäkkiä Cassandran selkään iski joku kovalla voimalla ja se jatkui hänen ruuminsa läpi. Cassandra alkoi panikoida. Hän kaatui maahan polvilleen. Hänen suustaan valui verta. Cassandra tunsi kuinka hänen hengityksensä alkoi salpaantua.

Cassandra yritti vetää henkeä, mutta keuhkoihin päässyt veri esti häntä.

Hän sulki silmänsä tietäen, ettei hän tulisi selviämään tästä. Näinkö se tapahtuu? Näinkö minä kuolen?

Pian Cassandran sydän löi viimeisen lyöntinsä.