Uusi päivä koitti taas ja Marilyn lähti töihin. Kauaa hän ei siellä kuitenkaan ollut, koska hän mokasi mainostus jutussa ja sai potkut.

Hän meni masentuneena sisälle ja istui tuolille. Hän oli mielestään pettänyt isänsä ja epäonnistunut täysin. Marilyn nousi tuolilta ja meni puhelimen luokse. Hän soitti pomolleen ja anoi pääsemistä takaisin töihin. Pomo vain haukkui hänet ja löi luurin korvaan.

Kyllä, hän oli epäonnistunut. Vaikka turhaan Marilyn murehti. Talossa oli kaksi aikuista jotka kävivät töissä tiuhaa tahtia ja ansaitsivat hyvin rahaa. Marilyn suoristi selkänsä ja meni tietokoneelle etsimään vapaita työpaikkoja. Hän huomasi peliuralla vapaan paikan. Hän oli aina haaveillut peliurasta, mutta oli jättänyt sen sikseen siirrettyään kokki uralle kunnioittaen isäänsä. Hän lähetti hakemuksen. Hän olikin ainoa hakija joten hän pääsi uralle. Hän oli nyt peliuran brassailija.

XXXX

Heikki oli päättänyt viettää "isä ja poika" aikaa Jamien kanssa. Hänellä oli paljon vapaa-aikaa, koska työt alkoivat vasta neljältä. Heikin kirjoittaminenkin oli jäänyt sikseen. Jamie nauroi hulluna isänsä keinuttaessa häntä. Samassa Marilyn tuli ulos purkki kädessä. Hän oli taas menossa metsästämään ötököitä. "Miksi sinä jo tähän aikaan olet kotona?" Heikki kysyi hämmästyneenä anopiltaan. "Sain potkut" Marilyn vastasi. "Ai" Heikki sanoi yllättyneenä ja ei puhunut enää asiasta.

XXXX

Heikki oli jo lähtenyt töihin ja Alexandra oli tullut kotiin. "Sarah! Tulisitko alakertaan?" Alexandra huusi alakerrasta Sarahille joka teki vielä läksyjään. Sarah heitti läksyt lattialle ja lähti alakertaan. Hän astui keittiöön. Keittiön työtasolla oli täytekakku jossa oli sinisiä kynttilöitä. "Tiedät mikä aika nyt on" Alexandra sanoi hymyillen tyttärelleen joka seisoi oviaukossa.  "Pikku tytöstäni tulee teini" hän jatkoi.

Sarah käveli kakun luokse. "Muista toivoa jotain" Alexandra sanoi ja Sarah puhalsi kynttilät.

Sarahista tuli oikein nätti tyttö. Hän sai tavoitteekseen mammonan.

XXXX

"Äiti, haluaisin mennä kaupungille, mutta en oikein jaksaisi kävellä. Saisinko lainata autoa?" Sarah kysyi äidiltään joka istui olohuoneessa lukemassa lehteä. "Et todellakaan!" Sarah sanoi ja jatkoi lukemista. "Miksi?" Sarah kysyi anoen.

"Oletko lähiaikoina lukenut lehtiä? Niissä ilmoitetaan paljon onnettomuuksista joissa on ollut nuori ja auto. Joten oman turvallisuutesi vuoksi, en anna autoa" Alexandra sanoi ja nosti lehden ylemmäs. "Argh!" Sarah huudahti ja tömisteli ovelle. "Osta samalla ruokaa" Alexandra sanoi vielä. "Totta kai, äiti" Sarah sanoi siirappimaisella äänellä ja meni ulos. Ulkona oli aurinkoinen, mutta silti kylmä sää. Sarah huokaisi syvään ja käveli rappuset alas. Hän lähti kävelemään kävelytietä pitkin kohti hänen suosimaa vaatekauppaa kohti.

"Se tekisi sitten 1400 simelonia" myyjä sanoi hymyillen Sarahille joka oli juuri ostanut kauhean kasan vaatteita. Sarah ojensi rahat ja kääntyi lähtemään. Ennen kuin Sarah oli edes ehtinyt hengähtää hänen eteensä ilmestyi vaaleahiuksinen nainen.

"Päivää!" nainen sanoi ja kätteli Sarahia. "Öö, päivää?" Sarah sanoi hämmästyneenä. Hän sattui vilkaisemaan naisen taakse. Lehtitelineen luona seisoi hänen enonsa, Mika. Sarah pyysi anteeksi naiselta ja meni Mikan luokse.

"Moi!" Sarah sanoi ja kätteli Mikaa. "Jaa..kukas sinä olet?" Mika kysyi ihmeissään. "Etkö tunne minua?" Sarah kysyi hivenen loukkaantuneena. "Tuota...on sinussa jotain tuttua...tuota...en tunne" Mika sanoi lopulta. "Olen sinun sisarentyttäresi" Sarah sanoi huokaisten. "Ai jaa! Onko hänellä jo lapsia?" Mika kysyi ihmeissään. "Onhan hänellä. Kokonaiset neljä lasta" Sarah sanoi ja mulkaisi hieman Mikaa. "Vau, ai että jo lapsia. Huh huh. Hänhän on paljon nopeampi hankkimaan muksuja kuin minä!" Mika sanoi hieman hymyillen. Sarah tuijotti häntä edelleen myrtyneenä. "Täytyy lähteä" Sarah sanoi ja lähti pihalle. Pihalla taas odotti Sarahin täti, Natalie.

"Moro Sarah!" Natalie sanoi hymyillen iloisesti. "Sinä sentään tunnet minut" Sarah sanoi hymyillen. "Totta kai. Olemme puhuneet sinusta ja sisaruksistasi paljon puhelimessa" Natalie vastasi. "Oli todella kiva tavata, mutta minun täytyy lähteä ostamaan ruokaa" Sarah sanoi ja lähti takaisin sisälle ostaakseen vielä yhden tavaran.

XXXX

Sarah käveli tekniikka automaatille ja osti pelikoneen. Hän tuskin koskaan sillä pelaisi, mutta hän osti sen silti. Aivan huvin vuoksi. Hänen äitinsä ei kyllä pitäisi siitä.

XXXX

Sarah kävi nopeasti ruokakaupassa ja maksoi ostamansa. Hän ei pitänyt erityisesti ruokakaupan myyjästä joka oli aina masentunut. Hän ei ilmeisesti pitänyt työstään.

XXXX

Kotimatka oli yhtä väsyttävä kuin ennenkin. Sarah käveli ovesta sisään. Hänen isoäitinsä oli leikkimässä koirien kanssa. Hän käveli keittiöön ja laittoi ruuat kaappiin.

Alexandra oli pesemässä käsiään kun Sarah tuli keittiöön. "Hei" Alexandra sanoi. "Moi" Sarah vastasi. Alexandra kääntyi ja huomasi Sarahin laittavan ruuan jääkaappiin. "Kiitos" Alexandra sanoi ja lähti keittiöstä. Sarah jäi seisomaan keittiöön. Hän mietti mitä tekisi seuraavaksi. Hän käveli tietokoneen luokse ja alkoi katsomaan työpaikka hakemuksia.

Sarah katseli työpaikkoja ja huomasi vapaan paikan seikkailu-uralla. Jostain syystä Sarah tunsi vetoa vapaaseen työpaikkaan ja lähetti hakemuksen. Sarah hyväksyttiin sinne töihin sillä ehdolla, että hän pitäisi silti hyvän koulumenestyksen yllä. Muuten hän saisi potkut.

XXXX

Adam oli pelannut koko aamupäivän lumilautailu peliä. Adam tiesi ettei se ollut terveellistä ja että hänen äitinsä olisi halunnut, että hän leikkisi mielummin ulkona, mutta hän ei siitä välittänyt.

"Adam, saisinko minäkin tulla pelaamaan?" Katie kysyi. "Tuskin osaat edes pelata. Tämä on tosi miesten hommaa!" Adam sanoi ja heilahti vasemmalle. "Kyllä minä osaan" Katie sanoi loukkaantuneena veljensä kommentista. "No, tule sitten" Adam sanoi tietäen, että Katie menisi kuitenkin kertomaan äidille, eikä hän saisi sen jälkeen pelata ainakaan viikkoon. Katie otti peliohjaimen ja istui sohvalle Adamin viereen. Samassa Katie voitti Adamin.

"Sinä tönäisit minua!" Adam huudahti kiukkuisena Katielle. "Enpäs!" Katie vastasi. Siitä syntyi kauhea tappelu jonka Marilyn tuli keskeyttämään. "No niin lapset. Menkääs ulos leikkimään. Hopi hopi!" Marilyn sanoi. Lapset huokaisivat yhteen ääneen ja nousivat sohvalta. He pukivat ulkovaatteet päälle ja menivät ulos hyiseen ilmaan. Katie puhalsi ulos ja siitä syntyi höyryä joka haihtui ilmaan. "Lakkaa leikkimästä kuin pikkulapsi" Adam sanoi ja nousi karuselliin joka oli ollut heidän takapihallaan vaikka kuinka kauan jo toimettomana.

He pyörivät siinä hetken aikaa, kunnes Katie hypähti kyydistä. Se ei ollut hyvä idea, koska Katie kaatui kovassa vauhdissa maahan ja loukkasi jalkansa. Hän alkoi parkua maassa pidellen jalkaansa. Hetken päästä Alexandra juoksi ulos hätääntyneenä. "Mikä nyt?" Alexandra kysyi. "Adam pudotti minut karusellista ja nyt loukkasin jalkani!" Katie valehteli. "Adam! Olet kotiarestissa viikon. Etkä saa pelata mitään!" Alexandra sanoi kiukkuisena. "Mutta...mutta...en edes tehnyt mitään!" Adam sanoi kiukkuisena. Alexandra nosti Katien maasta kuuntelematta Adamia. Hän pyyhki ruohoja Katien vaatteista ja talutti tämän sen jälkeen sisälle. Adam puhkui kostonhalua.

XXXX

Aamu koitti ja Katien jalka ei enää sattunut. Katie nousi sängystä ja venytteli. Hän käveli ikkunan luokse ja sattui katsomaan vahingossa siitä ulos.

Maan oli peittänyt kaunis lumi kerros. Katie kiljahti yli äänekkäästi yrittäen saada Adamin heräämään varmasti, sillä hän tiesi ettei tätä päästetty ulos, koska oli arestissa. Katie juoksi täysillä ulos puhkuen intoa.

XXXX

Päivä kului nopeasti ja vihdoin Jamie kasvoi lapseksi. Jamie piti edelleen mustat hiuksensa. Jamie muistutti todella paljon veljeään Adamia joka seisoi hänen takanaan yhä kiukkuisena siitä ettei päässyt ulos leikkimään lumella.