Lyhyesti, osassa on 50 kuvaa. Lukuiloa! :)

 

Cassandra istui hiljaa rouva Borderin huoneessa. Hän oli jäänyt eilen yöllä kiinni sääntörikkeestä. Sen mukaan yöllä ei saanut kulkea käytävillä.
Cassandra oli ollut aivan sekaisin silloin kun muut olivat hänet kirjastosta löytäneet.

Rouva Border oli vain komentanut kaikki takaisin nukkumaan. Cassandralle hän oli sanonut pahaenteisellä äänellä: "Tästä puhutaan aamulla neiti Ferdon".
Cassandra oli myös mennyt muiden mukana makuuhuoneeseen, mutta hän ei ollut saanut unta. Hän oli tärissyt vieläkin silkasta pakokauhusta.

Nyt hän istui väsyneenä tuolilla, kun kuuli takanaan oven käyvän. Rouva Border asteli hiljaa hänen ohitseen sanomatta sanaakaan.

- Huomenta, neiti Ferdon, rouva Border tervehti.
- Huomenta, Cassandra vastasi hiljaisella äänellä.
- Aloitetaan kahdella kysymyksellä. Miksi olit kirjastossa yöllä ja mitä pelästyit? Cassandra oli vaiti hetken.
- Halusin lukea kirjaa, koska en saanut unta ja pelästyin kun yksi kirja putosi lattialle, hän valehteli.

- Koska olen ollut itsekin sinun ikäisesi tiedän, että houkutus rikkoa sääntöjä on suuri. Siksi päästän sinut tämän kerran pälkähästä. Päätökseeni vaikutti myös se, että olet ennen käyttäytynyt moitteettomasti. Katsokaakin, neiti Ferdon, että tämä ei toistu.

- Kiitos paljon, rouva Border. Lupaan ettei tämä tule toistumaan, Cassandra lupasi huojentuneena.

XXXX

Cassandra seisoi ikkunan edessä katsellen ulos. Muut olivat menneet hoitamaan puutarhaa, mutta hän oli päättänyt pysyä sisällä. Päässä pyöri koko ajan hahmo jonka hän oli tavannut kirjastossa.
Hänellä oli pieni epäilys siitä, että se oli saattanut olla Hannah, mutta hän ei ollut varma. Hän ei edes tiennyt oliko Hannah kuollut vai elossa.

Pian Lauren ilmestyi hänen viereensä.
- Pääsit sitten pälkähästä, Lauren tokaisi.
- Jep, Cassandra vastasi lyhyesti.

- Mitä sinä oikein pelästyit eilen?
- Kirja oli ilmeisesti huonosti hyllyssä ja putosi lattialle.
- En oikein usko tuota. Meidänhän tehtävämme on tarkastaa jatkuvasti, että siellä on kirjat kunnolla hyllyllä ettei ne putoaisi menisi mäsäksi, Lauren vilkaisi Cassandraa epäuskoisesti.

- Sinä saat kuule uskoa ihan mitä haluat, Cassandra vastasi vihaisesti.
Lauren kavahti kauemmas, sillä hän ei ollut osannut odottaa noin vihaista vastausta.

- Ihan miten vaan, Lauren sanoi suuttuneena ja lähti pois huoneesta.
Cassandra huokaisi dramaattisesti ja istahti nojatuolille. Olenko minä sekoamassa?

Näinkö kävi sinullekin, Hannah?

XXXX

- Onkos tuo Cassandra ollut ennenkin tuollainen? Amy kysyi uteliaana, kun hän oli Laurenin kanssa siistimässä omenapuita.

- Ei, kuinka niin? Lauren kysyi kummastuneena.
Hän ihmetteli hieman Amyn uteliaisuutta Cassandrasta.
- Ei kun ajattelin vaan, että tunsin kerran yhden tytön joka oli samanlainen kuin hän, hän vastasi hymyillen.

- Miten sen tytön kävi? Lauren kysyi uteliaana.
- En muista, hän varmaan sekosi lopullisesti ja joutui mielisairaalaan.

- Hurjan onnellinen loppu siis, Lauren sanoi vakavana.
- Jep, Amy vastasi.
- Mutta en usko, että niin käy Cassandralle, Lauren naurahti ja jatkoi leikkaamista.

XXXX

Sillä aikaa Cassandra oli taas lukemassa päiväkirjaa koulun nurkan takana. Ruohikolla ei saisi oleskella, mutta siksi juuri hän oli mennyt sinne. Hän ajatteli, ettei kukaan ainakaan tulisi häiritsemään.

Hän selasi kirjaa vähän matkaa etsien kohtaa, johon hän oli jäänyt viimeksi. Kun hän löysi sen, hän vaipui taas Hannahin elämään.

Rouva Border vihaa minua. Hän on uusi opettaja täällä ja hän on nyt jo käskenyt minut ainakin seitsemän kertaa nurkkaan seisomaan vain sen takia, että olen kuulemma häirikkö. Miten voin olla häirikkö, jos en häiritse ketään?

Minulla ei oikeastaan enää ole ystäviäkään. Kaikki haukkuvat minua seläntakana mielisairaaksi. Kun yritän jutella jonkun kanssa, minusta ei välitetä. Röyhkeimmät saattavat jopa lähteä pois vastaamatta minulle.

Mietin välillä vastausta yhteen kysymykseen. Jos muut näkisivät sen mitä minä näen, olisivatko he minulle ystävällisempiä. Tuskin saan koskaan siihen vastausta.

Olisi kyllä todella mielenkiintoista tietää myös miksi minä olen ainoa joka näki näitä asioita.

Onko minussa jokin vikana?

XXXX

Sinä yönä Cassandra näki painajaista...

- Amy, rouva Borderilla on sinulle jotain asiaa, joku sanoi.
Avasin silmäni.

Huoneen toisella puolella seisoi tyttö, joka näytti aivan Amylta. Hiustyyli ja koulupuku olivat vain erilaisia. Ehkäpä Amy oli tullut alitajunnastani?

- Tule mukaani, tyttö sanoi ja kääntyi nurkan taakse.

- Hei odota! huusin, mutta hän ei kuunnellut.
Juoksin hänen perässään kohti ruokasalia.

Ehdin juuri nähdä, kuinka kellariin vievä ovi sulkeutui. Jatkoin tytön perässä juoksemista-

Hölkkäsin portaat alas nopeasti, sillä pelkäsin hukkaavani tytön.

Tyttö kuitenkin onneksi odotti alhaalla. Pysähdyin kummastuneena kun näin oven portaiden vieressä.
Tyttö katsoi minua hymyillen ja jotenkin odottavasti.

Tyttö astui ovesta sillä aikaa, kun minä mietin. Oikeasti oven paikalla olisi ollut laudoitettu seinä, mutta olisiko mahdollista, että sen takana olisi ovi? Ei, ei voinut olla. Tämä oli vain unta.

Kävelin ovesta, josta tyttökin oli hetki sitten kulkenut. Ovesta pääsi huoneeseen, jonka keskellä oli suuri uima-allas.
Yritin etsiä tyttöä, mutta häntä ei näkynyt enää missään. Katseeni siirtyi vastapäiseen seinään, jossa oli isoja peilejä. Pelästyin katsoessani pelikuvaa.

Pelistä ei tuijottanut minun kuvajaiseni vaan jonkun aivan muun, Hannahin. Hän katsoi minuun suoraan surumielisillä silmillään. Sitten huomasin, että minulla ja hänellä oli tässä unessa samanlaiset mekot.
Kohotin katseeni päälläni olevasta mekostani takaisin häneen.

Mutta Hannah ei ollut enää seisomassa samassa paikassa. Hän käveli kohti minua ja pian hän käveli peilistä läpi. Hän ei kuitenkaan enää jatkanaut matkaa vaan jäi seisoimaan uima-altaan reunalle.

Hannah laski katseensa ja tuijotti nyt uima-altaan veteen, joka lainehti sinisenä meidän välissämme.

Katsoessani Hannahia, joku tönäisi minua valtavalla voimalla ja lensin suoraan veteen.

Siinä vaiheessa Cassandra heräsi. Hän nousi nopeasti istumaan. Hänen sydämensä löi hurjaa vauhtia.
Cassandra nosti kätensä silmilleen ja huokaisi hiljaa. Hän laski päänsä takaisin tyynylleen ja sulki silmänsä.

XXXX

Toivottavasti tämä on oikea talo. Lucian ei todellakaan ilahtuisi jos nyt mokaisin.

Kansiossa, jonka Lucian oli antanut, oli onneksi ollut talon pohjapiirrustus mukana. Sen avulla tiesin mihin olen menossa.

Löysin heidät nukkumasta, kuten normaalisti tähän aikaan ihmiset ovat. Tietenkin poikkeuksia mahtuu joukkoon, mutta onneksi he eivät olleet poikkeuksia.

Tunnistin heidät oikeiksi ihmisiksi valokuvan avulla, jonka olin saanut. Otin esille pienen kaukosäätimen, joka myöskin oli ollut kansion mukana. Osoitin heitä sillä ja painoin keskellä olevaa painiketta.

Hyvin suurella huomion herättävällä säteellä, he siirtyivät sinne minne Lucian heidät halusikin. En kyllä ymmärtänyt miksi Lucianin piti tehdä kaikki aina niin huomiota herättävästi.

XXXX

Amy käveli Cassandran ohi ja katsoi tätä kummallinen hymy kasvoillaan. Cassandra vain mulkoili häntä kummastuneena.

Varmistettuaan, ettei Amy seuraisi häntä, hän jatkoi matkaansa kohti rouva Borderin huonetta. Häntä oli ruvennut kiinnostamaan ajatus kirjoista, jotka liittyisivät entisiin oppilaisiin.

Hän tutkaili hyllyä hetken ennen kuin löysi kirjan mitä oli hakenut. Hän otti sen nopeasti hyllystä ja riensi lukemaan sitä ennen kuin rouva Border tulisi.

Cassandra käänteli sivuja katsellen vain kuvia. Yhtäkkiä hän pysähtyi yhdelle aukeamalle ja henkäisi.
- Voi luoja, hän kuiskasi hiljaa.
Yhtäkkiä kuului askeleita portailta ja hän työnsi kirjan takaisin kohtaan mistä hän oli sen ottanut. Sen jälkeen hän juoksi piiloon.

Rouva Border hyräili hiljaa jotakin laulua kävellessään kirjahyllylle.

Hän jäi pitkäksi aikaa etsimään jotakin kirjaa ja Cassandraa alkoi jo hermostuttaa.

Mutta yksi asia Cassandraa pelotti enemmän kuin rouva Border. Nimittäin kuva, jonka hän oli kirjassa nähnyt.

Miten oli mahdollista, että Amyn identtinen kaksoisolento seisoi valokuvassa Hannahin kanssa, jos kuva oli otettu noin neljäkymmentä vuotta sitten?