Tässä taas uutta osaa. Osassa on 60 kuvaa. Lukuiloa!

Hyvä päiväkirja. Olen vihdoinkin saanut itselleni todella hyvän ystävän. Hänen nimensä on Amy.

Hän rakastaa uimista, mutta minä en osaa uida, joten olen ylensä vain hänen seuranaan. Minua on aina ärsyttänyt se, etten osaa uida. Lisäksi pelkään hieman vettä.

Aina katsellessani kuinka Amy hyppäsi laudalta ja kierrähti voltin, kateus ympäröi minut.

Tilannettani ei auttanut yhtään Amyn ilme kun hän oli saanut hypäätyä täydellisesti. Hänen ilmeensä oli aina itsevarmuutta ja iloa täynnä.

Silloin ylensä lähden paikalta hiljaa. Tiedän, että Amy huomaa kateuteni, mutta hän ei koskaan puhu siitä.

Viime iltana päätin mennä harjoittelemaan piano esitystäni, joka oli lähestymässä huimaa vauhtia.

Hahmot mitä näen, ovat vähentyneet sen myötä kun tapasin Amyn. Kiitän onneani, sillä nyt pystyn keskittymään melkein täysillä pianon soittoon.

XXXX

Cassandra oli ollut mietteissään koko päivän. Hän ei voinut tajuta, miten Amy on voinut elää valokuvan ottamisesta tähän asti vanhentumatta päivääkään.

Aluksi hän ajatteli, että kuvassa olisi ehkä ollut Amyn äiti, mutta ei kenenkään äiti voi olla identtinen tyttärensä kanssa. Hänen epäilyksensä olivat vahvistuneet, kun hän oli huomannut kirjassa puhuttavan tytöstä nimeltä Amy.
Cassandran mietintä keskeytyi, kun kirjastoon tuli joku muukin.

Cassandran seuraan liittyi osuvasti Amy, joka hymyili ystävällisesti hänelle.

- Mitäs kuuluu? Amy kysyi istuen viereiselle sohvalle.
- Menettelee, Cassandra vastasi hymyilemättä.
Amyn hymy taas vain leveni.

- Mitä mietit niin ahkerasti kun tulin? hän kysyi ystävällisellä äänellä.

- Mietin onko ihmisen mahdollista elää vanhentumatta, Cassandra vastasi tiukasti.
Amyn ilme värähti hieman, mutta hän hymyili silti.

- Eihän se ole mahdollista jos on ihminen, Amy vastasi hymyillen maireasti.
Kun hän sanoi sen, Cassandralla meni kylmät väreet selkää pitkin. 

- Mutta suothan anteeksi, minun pitää poistua, hän jatkoi ja lähti kirjastosta.

Hän on se sama henkilö kuin kuvassa, Cassandra päätteli mielessään.

XXXX

Cassandra oli siirtynyt mietteissään puutarhaan lannoittamaan kasvimaata. Hänen mieltään vaivasi Amy. Cassandraa myös hieman pelotti Amy ja tämän mystinen olemus.
Cassandra, kuului ääni Cassandran ajatuksissa.

Cassandra kohotti katseensa nopeasti, sillä ääni oli kuulunut aivan kuin joku olisi kuiskannut hänen korvaansa.

Pian hänen katseensa tavoitti nuoren naisen, joka seisoi aidan takana. Nainen tuijotti Cassandraa tiukasti.
Cassandra epäröi hieman mennä naisen luokse, sillä tuntemattomille ei saanut puhua. Varsinkaan niille, jotka olivat aidan takana.

- Tuota, kutsuitteko te minua? Cassandra kysyi päästessään naisen luokse. Hän tunsi itsensä idiootiksi, koska äänihän oli kuulunut hänen päänsä sisällä.
Nainen ei vastannut mitään. Hän vain tuijotti Cassandraa kuin odottaen jotakin. Naisen huulille levisi pieni hymy.

- Voi luoja! Oletko se sinä Kathy? Cassandra kysyi todella yllättyneenä.
- Minähän se olen, Kathy kuiskasi hiljaa. Luultavasti sen vuoksi, että hän tiesi, ettei saisi jutella Cassandran kanssa.

- Tämä on niin omituista. Luulin, että Lucian sai kaikki unohtamaan minut, Cassandra kuiskasi. Hänellä oli melkein kyyneleet silmissä silkasta ilosta.
- Minä olen taivaanvartija. Ei hän pysty minun muistojani tuhoamaan, Kathy sanoi hymyillen.

- Et voi uskoa, mitä kaikkea olen kokenut, Cassandra huokaisi toivottamana.
- Kerro lyhyesti, Kathy komensi.
- No, ensinäkin oli se, kun Lucian pyyhki minusta muistot. Sen jälkeen jouduin orpokotiin, missä olen löytänyt yhden kirjan ja..., Cassandra selitti nopeaan tahtiin, mutta Kathy keskeytti hänet.
- Meitä tarkkaillaan. Minun täytyy lähteä, hän sanoi rivakasti.

- Tulen takaisin yöllä. Tavataan samassa paikassa, Kathy kuiskaisi.
Cassandran ilme muuttui toivottomaksi, kun hän joutui hyvästelemään Kathyn.

Kathy lähti nopeasti kävelemään pois paikalta. Cassandra jäi tuijottamaan surullisena hänen taakseen.

Cassandra lähti nopeasti juoksemaan sisälle, ettei kukaan huomaisi häntä. Mutta hän ei muistanut sitä, kun Kathy sanoi, että heitä tarkkailtiin.

Amy oli koko ajan seisonut ikkunan edessä ärsyyntynyt ilme kasvoillaan. Hän ei pitänyt siitä, että hänen suunnitelmansa häirittiin.
Suunnitelma siis käytäntöön tänään, Amy ajatteli ja kääntyi pois ikkunan luota.

XXXX

Muiden nukkuessa, Amy teki pahojaan alakerrassa. Hän oli päättänyt hoitaa suunnitelmansa aikaisemmin ja vähän erilaisemmin.
Hän kosketti ovea kädellään talon ainoaa ovea ja se täyttyi pian sankalla harmaalla savulla. Pian savu kuitenkin hävisi ja savun mukana myös ovi. Niin hän oli varmistanut, ettei kukaan päässyt taloon sisälle, eikä myöskään ulos.

Hän hyppelehti innoissaan. Hän oli teljennyt ikkunat ja hävittänyt oven. Nyt mikään ei voinut estää suunnitelmaa toteutumasta.

Pian kuitenkin Cassandra ilmestyi portaiden yläpäähän, sillä hänhän oli luvannut mennä tapaamaan Kathya.
Hän pysähtyi kuin seinään huomatessaan oven olevan kadonnut.

- Voi ei, Cassandra! Kilttien tyttöjenhän pitäisi olla nukkumassa vielä. Tsot tsot! Amy pilkkasi huomattuaan Cassandran.

- Mitä Hannahille tapahtui? Cassandra kysyi värisevällä äänellä. Kysymys oli vain syöksynyt hänen suustaan.
- Hannahille? Kenelle Hannahille? Amy sanoi kummastuneena.
- Älä esitä! Tiedät kyllä!

- Heh, no niinpä tiedänkin. Jäin kiinni, Amy nauroi pelottavasti.
- Minähän olen orpo. Kuten me kaikki täällä. Äitini kuoli sairauteen ja isäni teki itsemurhan. Ei siis onnellista loppua. Mutta onneksi ystäväni, nimi alkoi kai L:llä, antoi minulle mahdollisuuden saada heidät takaisin henkiin. Jos murhaisin neljä teini-ikäistä, minä saisin vanhempani takaisin, Amy aloitti.

No, otin innoissani tarjouksen vastaan ja sinä päivänä lakkasin vanhenemasta. Mutta suunnitelman toteutus oli hankalaa, siksi sain hieman lisävoimia. Mutta miten Hannahille kävi, se on aika pitkä juttu. Ensin sanon kuitenkin sen, että syy, miksi valitsin Hannahin, on se, että hän oli sekoamassa, no, se oli kyllä minun syytäni, koska minä hänet ne jutut pistin näkemään. Koska kukaan muu ei halunnut olla enää hänen ystävänsä, minä ilmestyin paikalle ja pelastin hänet. Minusta tuli hänen paras ystävänsä.
Hänellä oli tulossa esitys, jossa hän soitti pianoa. Hän oli harjoitellut sitä jo vaikka kuinka kauan. Yhtenä iltana päätin hoitaa ensimmäisen uhrini päiviltä. Sanoin hänelle, että opettajalla oli hänelle jotain asiaa.

Tietenkin hän uskoi parasta ystäväänsä ja lähti mukaani. Olin päättänyt suorittaa tehtävän uima-altaan luona.

Voi kuinka hyvätahtoinen se tyttönen olikaan. Ei osannut aavistaa mitään! Käveli vain mukanani kuin pieni koiranpentu.

Johdattaessani hänet uima-altaalle, ei hän vieläkään aavistanut mitään. Miksi hmeessä rouva Border olisi uima-altailla?! No, hän ei ilmeisesti ollut välkyimmästä päästä.

- Missä rouva Border on? Hannah kysyi minulta hiljaa. Oli siinä naurussa pitelemistä.
- Missä rouva Border on? toistin hänen sanansa niin kimeällä äänellä kuin osasin. Se tyttö ärsytti minua vain olemassa olollaan.

- Amy? Mitä tämä on? hän kysyi aivan paniikissa.
- Voi kuule, tietäisitpä vain, vastasin nauraen. En ollut ikinä eläissäni nauranut niin paljon.

Tiesin hyvin ettei hän osannut uida. Päättelepä siitä miten tapoin hänet. Kyllä, tönäisin hänet veteen.

Kuulen vieläkin korvissani sen kirkunan. Minä vain hymyilin.

- Amy! Auta! En osaa uida! hän huusi paniikissa.
- Tiedän! vastasin hänelle lyhyesti.

Täytyy kyllä myöntää, että se tytön rääpäle pysyi todella kauan pinnalla. Vettä lensi joka paikkaan kun hän yritti pysyä pinnalla.

Mutta kukaan ei kestä ikuisuuksia. Varsinkaan jos ei osaa uida. Hiljalleen Hannah lakkasi räpiköimästä.

Ja hups vaan! Hannah olikin jo kuollut! Hän oli ensimmäinen uhrini.

- Olet sairas! Cassandra huudahti unohtaen, että muut nukkuivat.
- En ole sairas. Minulla on mahdollisuus saada vanhempani takaisin.
- Onko sinulla ollut muitakin uhreja? Cassandra kysyi vihaisesti.
- Ei vielä, Amy hymyili.

Yhtäkkiä Amy lähti kävelemään portaita ylös.
- Sinusta nimittäin tulee minun toinen uhrattavani, hän sanoi.

Cassandra lähti juoksemaan automaattisesti vain sinne minne hän ikinä pääsikin. Hän päätyi parvekkeelle. Paniikissa hän yritti etsiä pakoteitä.

Lopulta hän tyytyi hyppäämään alas parvelta. Hän heilautti itsensä aidan yli.

Hän putosi huimaa vauhtia alas. Hädissään hän tajusi lukeneensa tämän Hannahin päiväkirjasta.

Hän ei kuitenkaan pudonnut lattialle vaan tömähti pöydän päälle.
Cassandran lähti juoksemaan kohti kellarin ovea.
Hänen yläpuoleltaan kuului Amyn riemullista vihellystä.

- Voi hitto! Cassandra sähähti, sillä hän oli juossut suoraan paikkaan mistä ei ollut pois pääsyä. Haukkuessaan itseään hän huomasi, että portaiden vieressä olevassa seinässä oli jotakin.

Seinän läpi tulivat käsipari, jotka olivat aivan kuin kutsuna tarttumaan niihin. Cassandra käveli hitaasti niitä kohti. Hän ei tiennyt mitä seinän takana odottaisi.

Hän tarttui käsiin kuitenkin ja samassa hänet vedettiin seinän läpi uuteen huoneeseen. Hän avasi silmänsä ja tutkaili ympäristöään.

Hän oli uima-altaan luona, missä Amy oli Hannahin murhannut. Kylmät väreet hiipivät Cassandran selkää pitkin. Yhtäkkiä Cassandra huomasi vasemmassa nurkassa olevan hahmon.

Se oli epäilemättä Hannah. Hannah hymyili hänelle hieman.
Cassandra käveli liioitellun hitaasti tyttöä kohti.

Hannah näytti Cassandraa sormellaan ja nosti sitten kädet silmilleen. Cassandra oletti sen käskyksi peittää silmät.

Hän nosti kädet silmilleen ja luuli yhtäkkiä kuinka joku seinistä räjähti pitäen kovan räsähdyksen. Cassandra ei kuitenkaan uskaltanut katsoa, koska Hannah oli käskenyt tätä pitää käsiä silmillä. Siksi Cassandra tyytyi kuuntelemaan.

- Sinä! Miten sinä muka suojelet tuota?! Haluatko, että hukutan sinut taas? Cassandra tunnisti äänen Amyksi. Amy oli päässyt altaan luokse.
Yhtäkkiä kuului iso molskahdus. Kuului ääntä kuin joku yrittäisi huutaa veden alla. Ääni hiljeni yhtäkkiä.

Joku kosketti Cassandran olkapäätä ja hän avasi silmänsä. Hän huomasi, että hän oli vaihtanut paikkaa lähemmäs ovea ja hänen vieressään seisoi Hannah, joka hymyili onnellisena.

Hannah perääntyi kauemmas ja katsoi Cassandraa kiitollisena. Hän kosketti sydäntään ja hymyili. Hannah tuli lähemmäs Cassandran korvaa ja kuiskasi todella hiljaisella äänellä.
- Me emme saa puhua ihmisille, mutta haluan sanoa olevani todella kiitollinen kun johdatit Amyn tänne. Pyörryt kohta tajuttomaksi, koska se on ainoa keino millä saan sinut pelastettua. Amy sytytti nimittäin orpokodin tuleen.

Hannah katosi vähitellen ja pian hänestä ei ollut enää jälkeäkään. Cassandra tunsi kuinka hän alkoi menettää tajuntaansa.

Cassandra kaatui tajuttomana maahan. Hän ei enää tiennyt ulkopuolisesta maailman menosta yhtään mitään.