- Mikset pyydä Dania hakemaan sitä?

- Koska sattuneesta syystä, luotan sinuun enemmän.

Ian huokaisi ja nousi sohvalta.

- Käyn sitten hakemassa sen.

- Kiitos. Näytä tätä korttia myyjälle niin hän tietää antaa sen oikealle ihmiselle.

Ian otti kortin äitinsä kädestä ja lähti kävelemään kohti keskustan toria, jossa kukka kauppa sijaitsi.

XXXX

En myöhästy, en myöhästy...Valerie, älä valehtele itsellesi, myöhästyt aina, joten mikset myöhästyisi nytkin? Valerie ajatteli kiirehtiessään ulos asunnostaan.

- Jos myöhästyt kerrankin vielä potkaisen sinut pihalle! Valerien pomo oli uhkaillut.

Valerie kiihdytti vauhtia huomatessaan, että aika alkoi olla häntä vastaan.

 

Keskustaan ei onneksi ollut pitkä matka, joten Ian oli siellä jo viidessä minuutissa.

Ian sai kävellä kiireettömästi, kun taas Valeriella oli todella kiire mennä töihin. Hänellä oli enää minuutti aikaa ehtiä. Hänen pomonsa oli ärsyttävän täsmällinen toisinaan.

Pian Ian ja Valerie törmäsivät rajusti toisiinsa. Olihan se odotettavissa, kun toinen juoksee päättömästi ja toinen haahuilee joissain toisissa ulottuvuuksissa.

- Salamako iski? Ian kysyi kummastuneena.

- Ei vaan minä, Valerie vastasi tuijottaen saapuvaa pomoaan nenä verta vuotaen.

Valerien pomo, Marie, irvisti vihaisesti tullessaan koko ajan Valerieta kohti.

- Jaahas! Sitä ei sitten töihin viitsitä tulla, vai? Makoillaan vain katukivetyksillä! Marie huusi pää punaisena.

- En! Minä...

- Arvaapas mitä? Saat potkut!

- Aivan sama, Valerie sanoi luovuttaen.

Hän jätti Marielle tilaamansa kasvikirjat maahan ja nosti laukkunsa.

Ian oli koko jupakan ajan vain katsellut tappelua. Vasta jälkeenpäin hän tuli miettineeksi olisiko hänen pitänyt sanoa jotain.

Tytön lähdettyä Ian jatkoi matkaansa kukka kauppaan.

Kukka kauppa oli sisältä värikäs ja kasvi täytteinen. Tiskin takana seisoikin oikein tuttu nainen.

-Miten voin palvella nuorta herraa?

Ian tuijotti ihmeissään äsken huutanutta naista. Hän olikin yhtäkkiä kuin maailman positiivisin ihminen.

 

- Minun pitäisi saada yksi tilattu kasvi, Ian sanoi ja antoi Erikan antaman lapun hänelle.

- Aivan tämä onkin jo maksettu etukäteen!

Myyjä antoi muovikassissa olevan kukkasen Ianille.

- Tervetuloa uudelleen! Myyjä huusi vielä ennen kuin Ian lähti ovesta ulos.

XXXX

- Minä vähän epäilen tätä Janine. Siis onhan tässä selvästi kaivettu reikä, mutta mistä tiedän, ettet sinä olisi sitä kaivanut? Erika mutisi ollessaan kontallaan ruohikolla ja tuijottaen aidan alla ammottavaa reikää.

- Minä sanoin eilen, että siihen ilmestyy ammottava reikä. Näin sen unessani. Mikset äiti usko?! Miksi minä itse olisin kaivanut siihen reiän? En olisi hyötynyt siitä mitään.

Janine piti pienen tauon kunnes mutisi hieman hiljempaa.

- Näinhän silloin vähän ennen kuin isoisä kuoli, unen jossa hän oli hauta-arkussa.

- Janine! Nyt lopetat tuon kuvittelun! Et ole mikään ennustaja! Sinä et näe tulevaisuuteen vaan sinä kuvittelet kaiken. Jos et lopeta tuota vien sinut jonnekin...jonnekin...psykiatrille!

- Anteeksi, kun keskeytän, mutta mihin lykkään tämän? Ian kysyi.

- Laittoiko hän sen muovipussiin?! Huoh...laita jonnekin minne saat.

Ian meni nopeasti sisälle ennen kuin Erika alkaisi taas läksyttää Janinea.

XXXX

Ian laski muovipussin tuolille ja otti kukat sieltä pois.

-Ruusuja? Mistä lähtien äiti on tilannut vaaleita ruusuja? Ian mietti itsekseen.

Hän vei kukkaset keittiöön ja laittoi ne siellä olevaan lähimpään purkkiin, joka sattui olemaan metallinen ämpäri. Ian jätti ämpärin kukkasineen pöydälle ja lähti.

XXXX

 

- Janine, minun täytyy kertoa sinulle jotain. Näin eilen sinun ikkunasi alla hiippailemassa jonkun, Andy tunnusti.

- Onko sinulla jotenkin tylsää?

- Mitä? Kuinka niin? Andy ihmetteli.

Janine mulkoili hetken Andy kulmien alta.

-Miksi kukaan hiippailisi minun ikkunani alla?

- Minä en valehtele. Olen tosissani! Kävin eilen hakemassa yöllä juotavaa ja huomasin keittiön ikkunasta jonkun tuijottavan sinun huoneeseesi varjoista! Andy kertoi totinen ilme kasvoillaan.

- Kuule, en oikein...

- No niin! Sitten nukkumaan, Erika sanoi tullessaan huoneeseen.

Janine mulkaisi vielä kerran Andya ja lähti sitten edeltä.

XXXX

Heräsin taas keskellä yötä painajaiseen. Ainakin toivon, että se on painajainen.

Jok´ikinen uni jonka olen nähnyt, on tapahtunut myöhemmin. Juuri siksi pelkäsinkin. Tämä uni oli pelottavin mitä olin nähnyt. Uni koski Iania.

Olen nähnyt sen saman unen kuusi päivää peräkkäin. Mutta en ole kertonut siitä kenellekään.

Unessa Ian hukuttaa minut.

Pelkoani lisäsi vielä Andyn pelottelu, vaikka tiesin, että se ei ollut totta.

Miksi ihmeessä kukaan...

...tuijottaisi minun ikkunaani.